Filosofista pohdintaa ;)

Viime aikoina olen pohtinut kuinka paljon meidän identiteettimme on kiinni kulttuurista. Ja kuinka se on nähtävissä jo pienen ihmisenkin elämässä. 

Ensimmäinen todella tärkeä osa minuutta on äidinkieli. Se että tulee ymmärretyksi omalla kielellä ja ymmärrät mitä ympärilläsi tapahtuu on aika iso juttu. Tein kasvatustieteissä tutkielmaa maahanmuuttajanaisten kokemuksista ja kaikki sanoivat, että on kamalaa, kun ei voi hoitaa omia asioitaan. Silloin kuvittelin ymmärtäväni mitä tarkoittavat, mutta vasta nyt huomaan mitä se todellisuudessa on. On erittäin raskasta, kun et voi keskustella kenenkään kanssa ja kaikki toiminta on työn ja tuskan takana. Oma yhteinen kieli on rikkaus! 

Toinen mikä hämmästyttää, että olen ollut joulu ihminen kovastikin paljon tähän asti. Mutta nyt huomaan, ettei täällä tunnu joululta vähäisimmässäkään määrin. Jotenkin lämpö yhdistettynä joulupukin rekeen ei tunnu yhteensopivalta. Eli olen kasvanut siihen että jouluun liittyy jokin tietty tunnelma. Varmasti ajan kanssa löytyisi uudet traditiot ja perinteet, mutta oman kulttuurin jutut ovat selkeästi vahvojen siteiden tuojia. Liekö sitten hyvä vai huono asia, varmaan kumpaakin. 

Tällaista filosofista pohdintaa tällä kertaa :) 

Eli rivien välistä on luettavissa, että on ollut hieman raskas kuukausi ;)

Ei väsytä ei... Millään ei saa päiväunille, mutta välillä sitten lamppu vain sammuu.

Hieno neiti on hieno neiti :)

Eläinrakkaus on valtavaa, tosin en ihan
varma että molemmat tässä tuntevat samoin... 

Tiistaisin on vapaa pukeutuminen koulussa, selkeä lemppari kaikille.

Koulussa harjoiteltiin ostamista ja myymistä. 

Laosissa viisumi reissulla

Tulipa sitten käytyä Laosissa viime viikolla. Kait se on täällä päin vähän sama asia kuin, että me mennään käymään Ruotsissa. Itsessään maan kaaupunki ei ollut mitenkään erityisen hohdokas. Ihan kauniita asioita löytyi, mutta ei jäänyt kyllä mitään tahtotilaa päästä tutkimaan sitä uudestaan. Suuri ero oli kuitenkin se, että siellä pärjäsi englannilla ja kyltit olivat myös englanniksi. 

Matkalla koettiin kyllä varjelusta ja huomattiin, että Jumala on matkassamme mukana niin liikenteessä kuin asioidenkin hoidossa. 

Meillä on nyt lomakuukausi koulusta, kun oppilailla on kesäloma. Itse ei varsin lomailemaan ehditä, kun kaikenlaista puuhastelua on riittämiin. Ensi kauden oppituntejakin pitää hieman valmistella. 

Tämä yksi Laosin nähtävyyksistä. Suhteellisen korkealle piti kiivetä ja näköalaa riitti.  

Tornissa oli ikkunoiden edessä vähän erilaiset ristikot. 

Me lähdimme siis ihan isommalla porukalla uusimaan meidän viisumeita.
Nämä rakkaat jaksoivat istua ja odottaa meidän kanssa jokaisen jonotuksen ja viihdyttivät Evaa.
Thaimaan puolella kävimme katsomassa akvaariota. Aika vaikuttava oli! Jumalalla on ollut
kyllä kivaa kun on luonut kaikkea sitä väriloistoa vedenkin alle

Sähköhässäkät jaksaa hämmästyttää joka kerta... 

Thaimaan puolella yövyttiin vielä yksi yö. Eva meinasi vissiin, että on reissattu tarpeeksi
koska otti kaikki tavarat pois kassistaan ja sanoi että tykkään tästä uudesta kodista.
Ihme tyttö kyllä on. Autossa matkattiin lähemmäs kahtatoista tuntia ja jonottamista ja odottamista,
mutta kertaakaan ei kiukutellut. 

Tämä on hauska tapa tehdä itse ruokansa ravintolassa.
Noukit tiskiltä mitä haluat syödä ja sitten paistat sen tässä padassa.
Alla on hiilet, jotka pitää padan tulisena. Osassa paikoissa on sääntö,
että jos jätät jotain syömättä maksat ekstrahinnan.

Vastarannalla Laos. Näissä kodeissa oli ihan moottorit perässä.
Kelluva koti... 

Matka päättyi yhteiseen ruokailuun sukulaisten luona. Ruoka oli hyvää ja sitä oli liikaa kuten aina! Täällä tuli todistettua myös, että pieruhuumori pätee kulttuuri erosta huolimatta. Istuimme siis lattialla syömässä ja Marko yritti nostaa itseään parempaan asentoon. Ponistuksesta seurasi pieru, onneksi sen verran vaimea ettei koko porukka kuullut. Meidän porukka sen sijaan alkoi kikattaa, kun Marko kokeili laattalattiaa ja väitti sen narisevan. 

Tänään minulta ei puutu mitään...

Elämä näyttää Suomessa olevan tällä hetkellä kovin aggressivis sävytteinen ja hyvin negatiivinen. Sitä jotenkin lukee tekstiä ihan eri tavalla, kun on poissa. Se pistää ikään kuin silmään enemmän. Tai ehkäpä sitä itse on eri tilanteessa ja katselee maailmaa eri silmällä.

Itse olen ollut niin yrittäjä kuin hoitajakin ja molempia myös samaan aikaan, joten tiedän mistä puhutaan. Kaikkein päällimmäisenä kuitenkin täällä herää suuri kiitollisuus siitä "ettei minulta mitään puutu". (Psalmi 23) Meidän olostamme täällä ei kerry eläkkeitä, eikä itse asiassa mitään muutakaan jota palkaksi kutsutaan. Ja kuitenkin olemme niin kiitollisia siitä miten Jumala vaikuttaa ihmisissä pitäen meistä hyvää huolta.

Otanko kantaa tällä leikkauksiin tai pakolaiskeskusteluun? En ota :) Tällä hetkellä vain, kun istun ruokapöytään, katson ateriaa kiitollisena ja sanon eri tavalla kuin koskaan ennen sydämeni pohjasta: Kiitos Jeesus, että meillä on tänään ruokaa eikä minulta tänään mitään puutu!

Eva on jo kovasti kehittynyt kynän käyttäjänä. Ensimmäisten ihmisten jälkeen thai aakkosiakin syntyy viivaa pitkin (tai ainakin lähelle viivaa) ja myös englannin aakkoset ja numerot on työn alla.
On kyllä suuri rikkaus oppia monta kieltä. Toivottavasti nämä taidot pysyvät aina yllä. 

Puoli seitsemän kun olin oikein kärppänä paikalla sain hieman auringonlaskua kuvaan.
Vuorien ympäröimänä on helppoa ymmärtää Daavidin psalmi: Apu tulee minulle ylhäältä!
Jossain päin Raamattua sanotaan että Jumala ympäröi meidät kuin vuoret.
Se on aika turvallinen ajatus. Ympäristössä voi olla vaikka mitä,
mutta kaiken sen yläpuolella on joku joka on meitä paljon suurempi.
Joku jolla on kaikki elämämme päivät tiedossa. 

Good news! Ei syfilistä...

Keksin, että voin tulla koulun nettiin jotta saan kuviakin! En ihan tyhmä siis :D

Otetaanpa ensimmäisenä otsikko käsittelyyn ;)

Siispä... meidän piti saada työluvat vaikka palkkaa emme saakkaan, joten aloitimme prosessin. Onneksi meidän ei tarvinnut tehdä urakkaa yksin, koska olisin jättänyt kesken prosessin. Suomen työkkärihakemukset ja kela paprut on kuulkaa pientä täällä! 

Ensinnäkin meidän piti täyttää läjä papereita, saada kopiota sieltä sun täältä. Jerekin valokuvasi Suomessa meille todistuksia, jotta saimme kaikkea tarvittavaa paperia viranomaisille. Sen jälkeen piti allekirjoittaa pino paperia ja kuten arvata saattaa, meillä ei ole harmainta aavistustakaan mihin olemme nimiämme lämineet :) Paperia kertyi ainakin sentti per henkilö. Sitten piti mennä valokuvaan, koska Suomesta otetut oli liian suuria, ehdotin saksia... ei käynyt. Kuvat saatuamme täytyi katsoa toinenkin kerta, että olenko ihan takuulla kuvassa! Kuvaa oli nimittäin vaalennettu niin etten pahimpaankaan Suomen talviaikaan näytä sellaiselta valkonaamalta :) Meinasivat vissiin että pimensin kuvan...

Niin juu ja se hyvä uutinen. Meidän piti saada lääkärintodistus, että olemme terveitä. Marssimme lääkärin pakeille (kun viimein löysimme klinikan jonne lääkäri oli saapunut sinä päivänä) ja hän passitti meidät lähimpään labraan ottamaan syfilis testiä. On pakollinen työluvan saamiseksi. Eipä siinä mitään kuin sitten labraan, jossa oli erittäin taitava piikittäjä. Vartin odotuksen jälkeen hän istuskeli tiskinsä takana ja huusipa sitten kaiken kansan kuullen, että puhtaita ollaan. Mitäpä sitä kainostelemaan. 

Mutta joka tapauksessa lopputulos oli työluvat! Ja nyt odottelemme viisumeita. Se onkin sitten vissiin ihan kokonaan eri stoori. Ensimmäiseen virastoon vietiin jo sama sentin - kahden paksuinen nippu paperia ja jossain vaiheessa lähdemme johonkin parin sadan kilometrin päähän immigrant toimistolla käymään. 

Joten sitä odotellessa :)

Kävimme jossain puistoalueella missä oli tälläinen aidattu kala-allas.
 Ihan mieletön määrä kaloja ja niitä sai ruokkia. Hauskaa puuhaa, vaikkakin aika märkää.

Ja puistossa siis pääsi Evakin vähän leikkimään. Olemme olleet
kahdessa eri puistossa, jossa isot lasten leikkialueet. Lauantaina koululle tuli oma leikkipaikka lahjoituksena joltain ulkomaalaiselta. Toivottavasti joku päivä tämä nursery school saa myös oman! 

Kolmenkymmenen kilometrin päästä löytyi vesiputous.  Noin 9 vuotta sitten oli sadakautena tulvat tulleet ja tuhonneet koko alueen tappaen myös paljon kylän väkeä. Putous oli rakennettu uudelleen vaikkakin pienempänä.

Tulvan tuhot näkyivät edelleen. Portaiden alta oli maa kadonnut. 

Voitteko uskoa, mutta nämä kaksi ovat molemmat 3 v...!

Lasten luokkaretkellä Markokin pääsi kokeilemaan palloa, joka oli siis veden pinnalla.
Bond meininkiä siis. 

Viikon jälkeisiä mietteitä

Ei muuten enää tämäkään nainen palele...! Olen varmaan tännekin joskus maininnut, että kylmyys on asia jota vihaan. Joku lähettiveteraani sanoi meille, että jaa menette sinne hornankattilaan pilke silmäkulmassaan. Hymähdin, mutta enpä hymähdä enää :) Huikea ero Chiang Maihin ja paikalliset sanovat, että ihanaa kun nyt ei ole kuuma! Tjaa mitähän se sitten on, kun on kuuma...

Mitäpä meille kuuluu:

- kukko tykkää herätä 5:45 viimeistään korisemaan 

- olemme aloittaneet kieliopinnot paikallisten kanssa

- Eva aloitti koulun eilen ja voi olla, että opettaja parka haluaa vaihtaa työpaikkaa aika pian. Opettaja ei puhu oikein englantia, joten hänelle ei mennyt ymmärrykseen alussa ettei tyttöparka puhu englantia sen enempää kuin thaitakaan. Hän yritti ja yritti ja viimein epätoivoissaan sai selville, että jaa kyseessä ei välttämättä olekaan täysi imbesilli lapsi vaan vain ummikko. Samoin tämä thai kulttuuri on hieman erilaista tässä olemisessa. Thai lapset käyvät kiltisti nukkumaan ja toistavat sanoja lattialla istuen, kun taas Eva on ihan sitä mieltä että opettajaa olisi vähän kiva kiusata ja juoksuttaa ympäri luokkaa :) Ehkäpä löytävät yhteisen kielen tässä jossain välissä. Ja nopeasti Eva tuntuu oppivan; poimii sanoja sieltä täältä kaikista kielistä ja toistelee niitä sopivan paikan tullen. 

- tänään aloitimme työpaikoissamme

- sisiliskon kakkaa on aika pitkälti joka paikassa

- sammakko osaa istua seinällä, joten lienee spidersammakko

- hämähäkki tuli nähtyä ja se oli sairaan suuri

- paikalliset ovat ihania, ystävällisiä ja avuliaita

- kotia laitettu ja kiitos suomalaisen ystävämme saamme tänne myös ilmastoinnin pian, joka helpottaa  jaksamistamme paljon

- olemme maistaneet hedelmiä ja ruokia, upeita makuelämyksiä (jollei vedä keuhkoja täyteen chiliä) 

- vessapaperi on ohkasempaa kuin meidän servettimme 

- Marko pelaa jalkapalloa lasten kanssa varmaan sydärin uhalla hien valuessa norona

Eli meille kuuluu aika paljon ja tässä vain osa. Tuntuu, että olisimme olleet täällä jo iäsyyden, mutta silleen hyvällä tavalla :)

Arvaatkos mitä tässä tehdään? No tietenkin yritetään saada hikkaa pois! Marko oli niin epätoivoinen,
että minunkin parantamisehdotukset meni läpi :) Juoda siis kupin väärältä reunalta; muuten hyvä mutta meinasi
vetää vettä nenäänsä, eikä lopulta edes auttanut ;)

Lähtöjuhlaa

Tänään oli tunteikas päivä! Seurakuntamme järjesti meille kahdelle lähtijäperheelle lähtöjuhlan. Oli hienoa kokea rakkautta ja lämpöä niin monen ihmisen taholta <3

Kuvat kertokoot enemmän...

Ja sitten oli puheen vuoro...

Vallan vakavina seisomassa juhlan alkaessa

Eva keksi omaa tekemistä
äidin ja isän puhuessa

Tunteet vaihteli puheen aikana,
mutta selvittiin :)

Seurakunta siunasi meidät matkaan! 

Ja sitten päästiin itse asiaan eli emäntien loihtimaan kahvipöytään.
Eva vaihtoi perhettä ihan tyystin ja tässä sitä poseerataan rakkaan
tädin sylissä. Jere aikoinaan sanoi Evan ikäisenä, että mä en äiti enää
tarvi sua kun mulla on uusi äiti. Kirsi on siis kovin rakas. 

Eva ja Vera eli serkusten ruttaus

Veli ja sisko <3

Kiitos myös kongolaisille, jotka tulitte saattamaan
 meidät matkaan. Se merkitsi meille paljon!

Onko tämä sitä liian suuriin "saappaisiin" astumista?

Kauniit kukat muistuttavat vielä hetken aikaa meitä
 lämmöstä ja rakkaudesta mitä tänään saimme kokea.
Iso kiitos jokaiselle.  

Viisumit hallussa!

Tänään ne sitten tuli! Nimittäin viisumit :) 

Ihan kuulkaa polkaisin pyörällä hakemaan ne keskustasta, kun Marko oli autolla töissä. Piti nimittäin heti nähdä, että tuliko viisumit vai jotain lisäselvitys pyyntöjä. Ihan täydellisyyttä hipoen homma ei kyllä hoitunut; viisumit oli laitettu alkaneeksi jo 10.7. joten menetimme nyt kuukauden oleskeluaikaa. Täytyy selvitellä hoituuko homma Thaimaassa vai pitääkö vielä pyrkiä suurlähetystön puheille. 

Muuttopuuhastelut on aloitettu ja ystäviä tavattu. Koen olevani kyllä erityisen onnekas, kun ympäriläni on ihmisiä jotka oikeasti välittävät! 

Eva tutkaili Lappeenrannassa leikkimökin... 

...kun taas isukki tutkaili hiekkaveistosten ihmeitä.

Vietettiin siskon perheen kanssa laatuaikaa kiipeämällä Mäntän vuorelle.
Ja sitten joku järki idea oli juosta nämä sadat rappuset ylös...
ei pitäisi vanhan enää kokeilla rajojaan, selkä ei nimittäin ihan
ollut samaa mieltä ;)

Mäntästä löytyi myös ulkokirkko.

Ja sitten on alkanut tämä ihana
muuttopuuhastelu...

Käsittämätöntä mistä sitä tavaraa riittääkin,
vaikka niin kuvittelin ettei sitä nyt enää ole juuri mitään. 

Tässä on nyt se viimeinen tehty asia, viisumit kunnossa.