Tänään minulta ei puutu mitään...

Elämä näyttää Suomessa olevan tällä hetkellä kovin aggressivis sävytteinen ja hyvin negatiivinen. Sitä jotenkin lukee tekstiä ihan eri tavalla, kun on poissa. Se pistää ikään kuin silmään enemmän. Tai ehkäpä sitä itse on eri tilanteessa ja katselee maailmaa eri silmällä.

Itse olen ollut niin yrittäjä kuin hoitajakin ja molempia myös samaan aikaan, joten tiedän mistä puhutaan. Kaikkein päällimmäisenä kuitenkin täällä herää suuri kiitollisuus siitä "ettei minulta mitään puutu". (Psalmi 23) Meidän olostamme täällä ei kerry eläkkeitä, eikä itse asiassa mitään muutakaan jota palkaksi kutsutaan. Ja kuitenkin olemme niin kiitollisia siitä miten Jumala vaikuttaa ihmisissä pitäen meistä hyvää huolta.

Otanko kantaa tällä leikkauksiin tai pakolaiskeskusteluun? En ota :) Tällä hetkellä vain, kun istun ruokapöytään, katson ateriaa kiitollisena ja sanon eri tavalla kuin koskaan ennen sydämeni pohjasta: Kiitos Jeesus, että meillä on tänään ruokaa eikä minulta tänään mitään puutu!

Eva on jo kovasti kehittynyt kynän käyttäjänä. Ensimmäisten ihmisten jälkeen thai aakkosiakin syntyy viivaa pitkin (tai ainakin lähelle viivaa) ja myös englannin aakkoset ja numerot on työn alla.
On kyllä suuri rikkaus oppia monta kieltä. Toivottavasti nämä taidot pysyvät aina yllä. 

Puoli seitsemän kun olin oikein kärppänä paikalla sain hieman auringonlaskua kuvaan.
Vuorien ympäröimänä on helppoa ymmärtää Daavidin psalmi: Apu tulee minulle ylhäältä!
Jossain päin Raamattua sanotaan että Jumala ympäröi meidät kuin vuoret.
Se on aika turvallinen ajatus. Ympäristössä voi olla vaikka mitä,
mutta kaiken sen yläpuolella on joku joka on meitä paljon suurempi.
Joku jolla on kaikki elämämme päivät tiedossa.