Elämä näyttää Suomessa olevan tällä hetkellä kovin aggressivis sävytteinen ja hyvin negatiivinen. Sitä jotenkin lukee tekstiä ihan eri tavalla, kun on poissa. Se pistää ikään kuin silmään enemmän. Tai ehkäpä sitä itse on eri tilanteessa ja katselee maailmaa eri silmällä.
Itse olen ollut niin yrittäjä kuin hoitajakin ja molempia myös samaan aikaan, joten tiedän mistä puhutaan. Kaikkein päällimmäisenä kuitenkin täällä herää suuri kiitollisuus siitä "ettei minulta mitään puutu". (Psalmi 23) Meidän olostamme täällä ei kerry eläkkeitä, eikä itse asiassa mitään muutakaan jota palkaksi kutsutaan. Ja kuitenkin olemme niin kiitollisia siitä miten Jumala vaikuttaa ihmisissä pitäen meistä hyvää huolta.
Otanko kantaa tällä leikkauksiin tai pakolaiskeskusteluun? En ota :) Tällä hetkellä vain, kun istun ruokapöytään, katson ateriaa kiitollisena ja sanon eri tavalla kuin koskaan ennen sydämeni pohjasta: Kiitos Jeesus, että meillä on tänään ruokaa eikä minulta tänään mitään puutu!
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti