maanantai 23. huhtikuuta 2012

Terapian tarpeessa

Kouluvuosi alkaa olemaan lopuillaan ja nyt hämmästelemme jatkoa. Todellakin vielä hämmästelemme... Mitään uutta suuntaa ei ole vielä auennut ja näillä näkymin jäämme vielä vuodeksi Keuruulle, jotta Jere saa suorittaa ysin loppuun samassa koulussa. Ja itse saan maisterin paperit loppuun saakka.

Olemme käyneet Wycliffen raamatunkääntäjien kanssa haastattelua josko reittimme kulkisi heidän järjestönsä kautta. Viime maanantaina kävimme heidän toimeksiannostaan psykologin pakeilla ja sen haastattelun jälkeen totesin tarvitsevani vähintään psykiatrin hoitoa selvitäkseni käsittelystä. Niin ja toki avioliittoterapiaa suositeltiin, kun emme riitele riittävästi! Yleensä olen kuullut ihmisten menevän avioliittoneuvontaan sen vuoksi, että riitelevät liikaa... :) Mielenkiintoista... Yritämme siis tästä lähtien tapella kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta ;)

Viime viikon vietimme Eva-Marian kanssa etelä-Suomessa, joka oli siihen saakka kivaa kun sain vatsataudin. Haasteellista puuhaa imettää ja juosta vessassa yrjöämässä... Onneksi siskot on keksitty, joka istui ja valvoi vuoteemme vierellä. Ihana Kirsi! Otti vielä koulustakin vapaata, jotta sain levätä hänen hoitaessa Evaa. Luulen kyllä, että siskon hoitaminen ei ole hyväksyttävä syy poissaoloihin varsinkaan jos sisko on reippaasti yli kolmekymmentä. Vuoteen pohjalla maatessa mietin, että tätä se arki sitten voi olla jossain kaukana kotimaastakin. Vieraassa ympäristössä, vieraiden bakteerien parissa luo ihanteelliset puitteet vatsataudeille. Huoli ja pelko kuinka pieni selviää, jos hänelle tauti tulee ei varmasti ole outo ajatus lähetystyöntekijöille. Siellä ei ole siskoa vuoteen vierellä, mutta onneksi Jumala on vielä tehokkaampi hoitaja ja vierellä kulkija!

Wycliffe vaatii vielä hieman koulutusta lisää, jos heidän kauttaan maailmalle lähdemme. Edessä olisi vajaan puolen vuoden opinnot joko Englannissa tai Australiassa. Hintalappu näille opinnoille on vain suhteellisen kiitettävä, joten tarvitsemme todellakin varmuuden siihen, että suunta on oikea. Kiitos jos muistat meitä rukouksin!

Koettakaahan ystävät siis riidellä näin keväisen päivän kunniaksi, niin säästytte terapia laskuilta :)


Ps. Pienokainen sai nimekseen Eva-Maria Magdaleena. Huomatkaa kauniit helmet (näkyvät hieman kaikkien noiden leukojen alta, sumopainijan uraa suunnitellessa) jotka sai luokkakavereiltamme nimiäislahjaksi!


lauantai 7. huhtikuuta 2012

Kuka minä olen?

Kun esittelen itseni kerron olennaisesti nimeni, mutta mitä sen jälkeen? Kerron ehkä, että opiskelen tällä hetkellä ja valmistaudun lähetystyöhön lähtemiseen. Tai ehkä kerron kysyjästä riippuen, että olen äiti (sivuhuomautuksena mainitsen että tänään oli todettava ensimmäisen vaatekoon jäävän pieneksi, vaavi kasvaa selkeästi isoksi). Mutta kertooko se kysyjälle kuka minä olen...?


Mooses kysyi Jumalalta kuka tämä on ennen kuin lähti viemään Israelin kansaa pois Egyptistä. Jumala vastasi Moosekselle ”I am who I am” – Minä olen se, joka minä olen. Jumala antaa nimekseen Jahve, joka kertoo Jumalan olevan itsestään olemassa oleva. Jumala ei tarvitse ketään tai mitään olemassaoloonsa, Hän on täysin riippumaton luomakunnastaan. Se kertoo myös Jumalan olevan kaiken luoja ja Hän pitää huolta luomakunnastaan. Jumala on myös muuttumaton luonteensa ja olemisensa suhteen, kuten heprealaiskirje kertoo Hänen olevan sama tänään, eilen ja ikuisesti. Jumala ei toisin sanoen voi muuttua erilaiseksi vaikka aika kuluukin. Ennen kaikkea Jumala on kuitenkin aina läsnä seuraajansa elämässä. Aika paljon sai Jumala kerrottua muutamalla sanalla itsestään!


Meille annetaan paljon erilaisia rooleja joihin tulee mahtua ja se määrittää miten meidän tulee toimia missäkin tilanteessa. Olen siis vaimo, äiti, ystävä, nainen, opiskelija... ja jossain vaiheessa taas muutun anopiksi, isoäidiksi jne. (no toivottavasti nuo jälkimmäiset ovat muutaman vuoden päässä vasta). Mutta eipä tuokaan kysyjälle vielä paljon minusta kerro. Voisin lisätä että kristitty, mutta sekään ei vielä anna paljon lisäarvoa. Ehkäpä jos kerron olevani sosiaalinen, päättäväinen, välillä jalat irti maasta kulkeva pohjalainen, antaisi kysyjälle jo jonkinlaisen näkemyksen kenen kanssa on tekemisissä. Jos vielä kerron hänelle vitsin, että mitä eroa on pohjalaisella akalla ja terroristilla? No terroristin kanssa voi sentään neuvotella, kysyjä tietää että hullu mikä hullu :) Aika vaikeaa siis määrittää kuka minä olen...


Ehkäpä määrittelenkin itseni seuraavanalaisesti: "Hei, olen Marjo. Olen Jumalan luoma ainutkertainen yksilö ja olen riippuvainen täysin Hänestä. Hän on pitänyt minusta huolen eilen ja tänään ja pitää minusta huolen ikuisuuteen saakka, koska Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemisen kautta olen matkalla taivaankotiin."


Kuka sinä olet?


Hyvää pääsiäisen ilosanomaa!!!