Ensimmäiset lumet kävi maassa ja tänään on pakkasta vielä näin aamupäivästäkin. Hyi yök... Tämä ei sitten ole talvi-ihmisiä ei sitten yhtään.
Matka Thaimaahan alkaa olla lähempänä ja sitä myöden myös kaikki käytännön asiat alkavat tulemaan ajankohtaisemmaksi. Tavarat pitäisi alkaa pakata ja viedä kuukaudeksi säilöön, asunto pitäisi löytää johon helmikuussa palata jne. Sen verran olen jo touhunnut, että pistinpä kirpparipöydän pystyyn ja hämmästyn kuinka paljon ihmisillä voi vieläkin olla turhaa kamaa. Mielestäni tyhjensin jo meittin Tuusulan kämpän kirppareille, mutta en selkeästi riittävästi. Hauska nähdä miten paljon kirpparipöytä tuottaa meille matkarahaa. Tuossa pari viikkoa sitten tuli olo ettei tää kyllä ihan järkevää puuhaa voi olla. Tavarat taas kasaan ja ilman asuntoa kahden lapsen kanssa maailmalle vaikkakin vain kuukaudeksi... Ehkä tuntuisikin järkevämmältä jos jäisimme heti pidemmäksi aikaa. Eipä sitä kait normaali olisi jos ei näitäkin miettisi! Suuri rauha on kuitenkin, että suunta on oikea, vaikka jännittääkin!
Matkarahasta puheen ollen pitää kertoa isän matkarahojen saaminen! Pyysimme isää lähtemään reissuun mukaan. Hänen lomanviettonsa on viime vuosina (tai ehkä vuosikymmeninä paremminkin) ollut tosi vähäistä eikä yksi käsipari Evan viihdyttämiseen ole liikaa Marko kun on aamusta iltaan koulussa. Isä oli rukoillut ja miettinyt asiaa, kuukauden poissaolo töistä ei kuitenkaan ole ihan ilmaista. Oli sanonut Jumalalle, että osoittaa selvästi kuuluuko hänen lähteä matkaan. Päivää ennen kuin aloin tilailla lippuja isä oli saanut verottajalta kirjeen veronpalautusten suhteen. Oli siis lähettänyt lisätiedot matkakuluista veljensä kirjeen perusteella. Verottaja palautti täsmälleen lisää sen verran rahaa kuin isä tarvitsi lentoon ja hotelliin. Siispä isä lähtee mukaan :) Jumala toimii meidän ihmisten välityksellä!
Gradun suunnitelma on lähtenyt USA:han hyväksyttäväksi, joten nyt vain odottelen sieltä vastausta jotta pääsen kirjoittamisen vauhtiin. Lähden tutkimaan yksilökeskeisen kulttuurin vaikutusta seurakuntaelämäämme ja ihmisten suhtautumiseen seurakuntaan / uskoon. Tai siis lähden jos dekaani on samaa mieltä...
Evan kainalo alkaa näyttää hyvältä. Patti on tyhjentynyt ja jopa uutta ihoa alkaa näkymään lähettyvillä. Otimme avuksi luonnontuotteet: mehiläisvaha / pihka ja proposal tipat. Kiitos kaikille jotka ovat muistaneet sitä rukouksin, ei tarvittu leikkausta! Vaikka tosin lekuri meinasi, että kauneusleikkaus paikallaan kun tyttö kyseessä... No mene ja tiedä, en ihan heti kyllä suostu, mutta katsotaan kuinka näkyvä jälki jää. On tietysti aika laaja alue kyseessä, mutta jospa jäisi kainaloon piiloon.
Ai niin! Ensi kerralla kun rukoilen puutarhaa muistan mainita jotain sen koosta!! Onpahan tullut haravoitua ja kynnettyä ystävienkin voimin maata...
