Phuket Zoossa mietittyä :)

Nyt alkaa olemaan viimeiset päivät käsillä; neljä päivää enää jäljellä! Ja Suomessa pakkanen sen kun jatkaa paukkumistaan. Lentokentällä voi olla lauantaina tärisevää porukkaa... 

Kaikkea on koettu ja kaikkea on ajatuksiin mahtunut. Mahtuupa päiviin yhden asunnon osto Keuruultakin netin välityksellä! Olipahan aika pähkäily ostaa asunto pelkkien kuvien perusteella. Pääsemme sinne siis sunnuntaina, kun täältä saavumme Suomeen. Pieni kaksiohan tuo on, mutta eiköhän siellä sen aikaa pärjää, kun kaikki saman katon alla olemme. Jere pääsee jatkamaan kouluaan Keuruulla, joka lienee tällä hetkellä pääasia. 

Mutta nyt vähän asiaakin... Kävimme lauantaina eläinpuistossa, joka laittoi ajattelemaan asioita. Pohjana ajatuksille 1. Mooseksen kirjan ensimmäisen luvun jakeita:

" Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet"

Luotuaan ihmisen Jumala antoi ihmiselle tehtävän hallita Hänen luomaansa maailmaa. Maailman hallinta piti sisällään eläinten lisäksi luonnon käyttäminen elämiseen. Hän antoi meille kaikki edellytkset elämiseen. No miten tämä liittyy meidän vierailuumme eläinpuistossa...?

En ole koskaan ollut mikään luonnosuojelija ihminen tai ekologi mitenkään erityisellä tunteella, mutta eläinpuistossa kulkiessa en voinut olla ajattelmatta, että tämä ei ole takuulla Jumalan ajatus siitä miten luontoa ja eläimiä tulisi hallita. Turistit olivat sotkeneet osan alueesta roskaamalla luontoa todella törkeästi ja eläinten oltavat eivät vastanneet ihan käsitystämme hyvistä oloista. Osa eläimistä oli järkyttävän pienissä täysin virikkeettömissä metallihäkeissä ja norsu parat oli alle metrin mittaisissa metallikahleissa kaikessa söpöydessään. Korkeasaari on muuten hienosti järjestetty paikka! Eläimet oli ihania ja niiden esitykset oli todella valloittavia, mutta jotenkin tämä toinen puoli teki tosi surulliseksi. 

Ei minusta edelleenkään luonnonsuojelijaa tullut, mutta olen entistä vakuuttuneempi, että kristittynä minulla on vastuu myös Jumalan luomakunnasta! Ehkäpä jätän muutaman muovikassin ostamatta, kun pääsemme Suomeen. Yksi ihminen ei maailmaa pelasta, mutta oman vastuuni voin kantaa :)

Sitten vielä hieman kuvia kertomaan elostamme :)

Marko ja Eva "jalkakäytävällä", tällä kertaa sinne mahtui :)

Eva oppinut uusia asioita; Haloo, kuka siellä?

Isä ja Jere antoi elefantille ruokaa, joka kovasti halusi syötävää.

Osaan jo syödäkin itse, tosin kukaan ei huoli syliin sen jälkeen...

Jere söpön söpön pienokaisen kanssa.

Buddhaa ja muuta kulttuuria

Viikkoon mahtuu paljon... ehkäpä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa 

Marko ja Jere kokeili kalansyöntiä... siis tällä kertää toisinpäin: kalat söi miehiä. Tosi ällön näköistä puuhaa, mun jalkoja ei sinne kyllä saatu lähellekään!

Isän sydän ja kunto tuli testattua. Noustiin vuorelle ja isä kantoi Evan sinne ylös. Takaisin tullessa Marko kantoi ja etsi lyhyemmän reitin navigaattorin avulla ;) Joku oli hieman katkera... Evallakin ilmeisesti rankkaa kun kieli roikkuu ulkona. 

Munkit istuskelemassa. Munkiksi voi hakeatua parista viikosta eteenpäin kunhan on koulutettu ja tietyn ikäinen, vastaa meidän rippikouluamme. Tosin tuo ensimmäinen pikkumies ei kyllä ollut tätä ikää nähnyt joten hän lienee ihan "todellinen munkki".

Joku karmea heppu temppelin edustalta, kuinka osattukin tehdä noin kammot silmät!!

Ripulin hoitoa... Evalle iski paha ripuli ja neste eikä ruoka uponnut millään. Tänään apteekista löytyi jotain tujua lääkettä, joka ilmeisimmin lähtenyt tehoamaan. Pieni lapsi matkassa tuo todella omat haasteensa, huoli on suuri kun ei tiedä miten toista auttaisi.

Meidän TEFL-opiskelija. Koulu on ihan täyttä työtä ja rankkaa. Nytkin Marko jäi huoneeseen opiskelemaan, tai sitten se vain halusi päästä nukkumaan ja hääti meidät pois... :)

Big Buddha löytyy vuoren huipulta ja on itsekin järjettömän iso. Varsinainen nähtävyys kyllä on! Roomalaiskirjeen kohta tuli elävänä mieleen näitä kaikkia katsellessa: Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä jota eivät tunne! Näinhän se on. Jos tämä on ainut jumala jonka tietävät, ketä muuta voisivat avukseen pyytää. Kenen vastuu?

Tämä jäi hämärän peittoon että oliko hindu vai buddha temppeli mutta näyttäisi kertovan helvetistä ja ihmisistä jotka ovat vielä matkalla ja toivovat valaistumisen kautta löytävän tien taivaan porteille. 

Että sellainen läpileikkaus. Oman kertomuksen saisi ihmisistä ja Evan saamista lahjoista. Tai liikeenteestä joka on käsittämätön varsinkin jalankulkijan näkökulmasta. Sekaan vain ja ylitse jos pääsee jostain raosta. Toki välillä löytyy kuskeja jotka antavat tietäkin. Ai niin ja liskot... niitä on muuten paljon ja kaikkialla, tai gekkojahan ne on. Yritin tänään olla rohkea ja näyttää Evalle sellaista läheltä. Rohkeus petti kun se lähti liikkeelle enkä tiennyt oliko mun jaloissa vai jossain muualla :D

Perillä Phuketissa

Täällä sitä sitten viimeinkin ollaan pitkän odotuksen jälkeen!

Matka tänne tuntui melkoisen pitkältä Evan korkean kuumeen ja oman oksentelun vuoksi. Tänään Evalla on onneksi ensimmäinen kuumeeton päivä ja kukaan muu ei ole yökkäillyt, joten taisipa olla vain matkapahoinvointia. Muuten matka meni Evan kanssa paremmin kuin hyvin. Lauleskeli ja jutteli kaikille ja päästiinpä Bangkokissa jonojen ohitsekin ja eri ovesta ensimmäisenä koneeseen kuin muut. Meidät vain napattiin jonoista pois, ei huono ollenkaan.

Aurinko on paistanut ja lämmintä piisaa jopa minun mittapuuhun. Ei palella ei :) Jes! Väritys on alkanut muuttumaan enemmän paikalliseksi kuin länsimaalaiseksi. Marko ei enää löydäkään minua ihmisten joukosta mustien hiusten vuoksi kuten Suomessa tekee, voin yrittää siis harhauttaa sen :)

Ihmiset ovat hymyileviä ja erittäin kohteliaita. Englanninkielen taito on surkeaa, joten keskusteluja on tosi hankala saada aikaiseksi muiden kuin Markon luokkakavereiden kanssa. Muita turisteja ei sitten juuri ollekaan tällä alueella. Hyvä niin!

Eva saa huomiota ja paljon!! Ihmiset koskettelevat, hymyilevät, heiluttavat ja kiikuttavat häntä ympäriinsä Evan suostuessa syliin. Tulipahan jo yhdelle siivooja naiselle sanomistakin, kun hänelle Eva suostui menemään syliin, mutta ei respan naiselle. Hän oli selkeästi näreissään ja tiuskaisi siivoojan antamaan lapsen takaisin ja pysymään poissa respan alueelta.

Kaikki on uutta ja olemme ehtineet nähdä vasta lähialuetta. No onhan tässä vielä aikaa. Välillä pitää muistuttaa itseään että ehtii tässä muinakin päivinä tekemään, jotain eikä kaikkea tarvitse tehdä yhdellä kertaa.

Markolla alkaa huomenna koulu ja me alamme miettiä mitä touhuamme päivät Jeren kouluhommien lisäksi. Markoa jännittää hieman kun on ainoa "ei natiivi", mutta eiköhän tuo ala sujua muutaman päivän jälkeen.

Eva valmiina  ekaan päivään. Rinkka oli loisto ostos, rattailla mahdottomuus liikkua.

Näkymä parvekkeelta.