Buddhaa ja muuta kulttuuria

Viikkoon mahtuu paljon... ehkäpä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa 

Marko ja Jere kokeili kalansyöntiä... siis tällä kertää toisinpäin: kalat söi miehiä. Tosi ällön näköistä puuhaa, mun jalkoja ei sinne kyllä saatu lähellekään!

Isän sydän ja kunto tuli testattua. Noustiin vuorelle ja isä kantoi Evan sinne ylös. Takaisin tullessa Marko kantoi ja etsi lyhyemmän reitin navigaattorin avulla ;) Joku oli hieman katkera... Evallakin ilmeisesti rankkaa kun kieli roikkuu ulkona. 

Munkit istuskelemassa. Munkiksi voi hakeatua parista viikosta eteenpäin kunhan on koulutettu ja tietyn ikäinen, vastaa meidän rippikouluamme. Tosin tuo ensimmäinen pikkumies ei kyllä ollut tätä ikää nähnyt joten hän lienee ihan "todellinen munkki".

Joku karmea heppu temppelin edustalta, kuinka osattukin tehdä noin kammot silmät!!

Ripulin hoitoa... Evalle iski paha ripuli ja neste eikä ruoka uponnut millään. Tänään apteekista löytyi jotain tujua lääkettä, joka ilmeisimmin lähtenyt tehoamaan. Pieni lapsi matkassa tuo todella omat haasteensa, huoli on suuri kun ei tiedä miten toista auttaisi.

Meidän TEFL-opiskelija. Koulu on ihan täyttä työtä ja rankkaa. Nytkin Marko jäi huoneeseen opiskelemaan, tai sitten se vain halusi päästä nukkumaan ja hääti meidät pois... :)

Big Buddha löytyy vuoren huipulta ja on itsekin järjettömän iso. Varsinainen nähtävyys kyllä on! Roomalaiskirjeen kohta tuli elävänä mieleen näitä kaikkia katsellessa: Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä jota eivät tunne! Näinhän se on. Jos tämä on ainut jumala jonka tietävät, ketä muuta voisivat avukseen pyytää. Kenen vastuu?

Tämä jäi hämärän peittoon että oliko hindu vai buddha temppeli mutta näyttäisi kertovan helvetistä ja ihmisistä jotka ovat vielä matkalla ja toivovat valaistumisen kautta löytävän tien taivaan porteille. 

Että sellainen läpileikkaus. Oman kertomuksen saisi ihmisistä ja Evan saamista lahjoista. Tai liikeenteestä joka on käsittämätön varsinkin jalankulkijan näkökulmasta. Sekaan vain ja ylitse jos pääsee jostain raosta. Toki välillä löytyy kuskeja jotka antavat tietäkin. Ai niin ja liskot... niitä on muuten paljon ja kaikkialla, tai gekkojahan ne on. Yritin tänään olla rohkea ja näyttää Evalle sellaista läheltä. Rohkeus petti kun se lähti liikkeelle enkä tiennyt oliko mun jaloissa vai jossain muualla :D