lauantai 26. joulukuuta 2015

Yhteisöllinen joulu

Nyt on sunnuntai iltapäivä ja joulu on niin ikään ohitse. Meillä on takanamme monia erilaisia jouluja, mutta tämä oli kaikkein erilaisin. Varmasti osasyy, että olemme maassa jossa ei joulua varsin ole. 
Mitä meillä sitten on ollut:

1. jouluna ei normaalisti ole vapaata, mutta kun olemme kristillisessä koulussa 
25. oli vapaata koulusta.

2. lahjoja ei anneta vaan seurakunta ja koulu antoi lahjat jokaiselle. Seurakunnan tilaisuudessa oli arvonta, jonka ansiosta kirkko oli täynnä ulkopuolista porukkaa. Huomattavasti kukkaro ystävällisempää siis.

3. kirkot olivat ilmeisimmin suunnitelleet tapahtumia yhdessä, koska jokaiselle päivälle löytyi oma kirkkonsa. Todella hienoa siinä mielessä, että jokainen pääsee menemään kaikkiin. Kirkonmenoja oli siis kaksi jokaiselle päivälle ja pituudet vähän eri luokkaa (neljä tuntia per kirkko).

4. yhteisöllisyys on ylitsepursuavaa länsimaalaisuuteen tottuneen näkökulmasta. Upeaa on se ettei kukaan joudu olemaan jouluna yksin, jollet ihan tahdo. Huono puoli on se, että joulu on äärettömän raskas tällä tahdilla ja huomenna jatkuu työt normaalisti. Hyvä puoli, saat ruokaa joka paikassa. 

5. ehkä tähän tottuisi, mutta tällä hetkellä on mielessä ensi joulu erämaassa ilman ristinsielua. 


Lapset onneksi osaavat iloita pienestäkin. Tässä näytelmäharjoittelut menossa,
muiden odottaessa. 

Me ollaan Evan kanssa omaksuttu thailainen selfie maailma. Niitä voi ottaa missä ja milloin vain,
kenenkään kummeksumatta. Kaikilla on puhelimet jatkuvasti käsillä.

Isommat koululaiset poseeraamassa

Äiti joutuu kampaajan uraa kokeilemaan... 

Takahuoneen kaunistautumiset menossa

Kuhinaa ja tohinaa

Upeat puitteet saatu aikaan! Muovituoleista tulee hienot huputettuina.

Eva ja yksi suomi lahja. Ne kyllä teki meidän joulun!
Ihmisten muistaminen antoi voimaa tähän koitokseen. 

Pukuja kului pyhien aikana. 

Yksi seurakunnista

Tämä oli tehty koulun juhliin. Edustettuina maat, jotka ovat auttaneet koulua.

Eva ja Tom

Pirpanat ihmettelee

Kaunis Melon

Esitys veti tämän pienen ihmisalun kovin vakavaksi.

Joulunsanomaan kuului täällä koko Raamattu.
 Joka paikassa tuotiin esiin alusta lähtien joulun merkitys.

Itämaan viisaat

Pojat esittämässä hienoa showta

Ohjelmat oli hienoja ja minusta on hienoa, että kristityt ovat ottaneet oman kulttuurin mukaan esityksiin.
Pitäisiköhän Suomessakin kokeilla tuoda evankeliumi letkajenkan tahtiin... 

Meidän enkun ryhmän esitys oli upea! Lapset olivat kuin olivatkin mukana. 

Prinsessa... mitenköhän tottuu Suomessa siihen, ettei ole
 ihailijakaartia enää ympärillä.

Paikallista tanssitaitoa mukana laulussa, ranskalaisthailainen tyttö.

perjantai 4. joulukuuta 2015

Kuvat kertokoot enemmän kuin tuhat sanaa :)

Täällä on taas ollut menoa ja meininkiä, joka helpompi kertoa teillekin kuvasaldon kautta!


Silloin kun täältä löytyy kukkia niin ne on kyllä valtavan kauniita! 

Elämän valtatie on välillä pitkä, mutta onneksi päämäärä on kirkas :)

Joulutähti ihan normi kukkana täällä.

Huomatkaa Pumin varpaat alareunassa ;)

Eva rakastaa eläimiä ja Suomessa tulee kuulemma marsu kun pääsee kotiin...

Tänään vietettiin isänpäivää, joka on siis Kuninkaan syntymäpäivän
 kunniaksi järjestetty juhla.

Tytöt laitettuna tanssiesitystä varten.

Kakkos ja kolmosluokkalaisia nurseryn puolelta eli viisi ja kuusi -vuotiaat.
Pojatkin oli meikattuna juhlassa.

Suu täynnä "stiki riisiä" kuinkas muutenkaan. 

Tämä pikkumies paneutui tanssiin huolella :)

Eva ja isä osallistui pukemis kisaan :)
Eli vaatteet niskaan niin nopeasti kuin pystyy.

Juoksukisaa... 


Ja mitkäs pirpalot ne on jos ei köydenvetoa ole! Ilmeistä huolimatta tämä pää hävisi. 

Vielä kuvasatoa edellisen viikon Loi Krathongista. Eva tentissä.

Ihmiset lähettävät jokeen kauniita luomuksia viemään
huonoja ajatuksia ja tunteita pois.

Osa näistä tuotteista on kaloille kelpaavaa syötävää,
mutta kyllä tästä iso määrä jätettä syntyi järveen.

Ja sitten taivaalle tulipalloja... nähtiin yksi joka lensi suoraan puuhun ja jäi sinne.
Ei syttynyt paloa, vaikka aika pahalta tilanne näytti.
Osassa paikoista nämä on kiellettyjä juuri turvallisuussyistä.

Sitten thailaista käsityö näytettä. Tehty banaaninlehdistä. Käsittämätöntä!!

Sitten saatiin meillekin joulua Suomesta mummilta. Mikä ilo Evalla :)

Pikku hoitajamme työssään pienten puolella. 

Äiti ja tytär :)

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Filosofista pohdintaa ;)

Viime aikoina olen pohtinut kuinka paljon meidän identiteettimme on kiinni kulttuurista. Ja kuinka se on nähtävissä jo pienen ihmisenkin elämässä. 

Ensimmäinen todella tärkeä osa minuutta on äidinkieli. Se että tulee ymmärretyksi omalla kielellä ja ymmärrät mitä ympärilläsi tapahtuu on aika iso juttu. Tein kasvatustieteissä tutkielmaa maahanmuuttajanaisten kokemuksista ja kaikki sanoivat, että on kamalaa, kun ei voi hoitaa omia asioitaan. Silloin kuvittelin ymmärtäväni mitä tarkoittavat, mutta vasta nyt huomaan mitä se todellisuudessa on. On erittäin raskasta, kun et voi keskustella kenenkään kanssa ja kaikki toiminta on työn ja tuskan takana. Oma yhteinen kieli on rikkaus! 

Toinen mikä hämmästyttää, että olen ollut joulu ihminen kovastikin paljon tähän asti. Mutta nyt huomaan, ettei täällä tunnu joululta vähäisimmässäkään määrin. Jotenkin lämpö yhdistettynä joulupukin rekeen ei tunnu yhteensopivalta. Eli olen kasvanut siihen että jouluun liittyy jokin tietty tunnelma. Varmasti ajan kanssa löytyisi uudet traditiot ja perinteet, mutta oman kulttuurin jutut ovat selkeästi vahvojen siteiden tuojia. Liekö sitten hyvä vai huono asia, varmaan kumpaakin. 

Tällaista filosofista pohdintaa tällä kertaa :) 
Eli rivien välistä on luettavissa, että on ollut hieman raskas kuukausi ;)


Ei väsytä ei... Millään ei saa päiväunille, mutta välillä sitten lamppu vain sammuu.

Hieno neiti on hieno neiti :)

Eläinrakkaus on valtavaa, tosin en ihan
varma että molemmat tässä tuntevat samoin... 

Tiistaisin on vapaa pukeutuminen koulussa, selkeä lemppari kaikille.

Koulussa harjoiteltiin ostamista ja myymistä. 

maanantai 12. lokakuuta 2015

Laosissa viisumi reissulla

Tulipa sitten käytyä Laosissa viime viikolla. Kait se on täällä päin vähän sama asia kuin, että me mennään käymään Ruotsissa. Itsessään maan kaaupunki ei ollut mitenkään erityisen hohdokas. Ihan kauniita asioita löytyi, mutta ei jäänyt kyllä mitään tahtotilaa päästä tutkimaan sitä uudestaan. Suuri ero oli kuitenkin se, että siellä pärjäsi englannilla ja kyltit olivat myös englanniksi. 

Matkalla koettiin kyllä varjelusta ja huomattiin, että Jumala on matkassamme mukana niin liikenteessä kuin asioidenkin hoidossa. 

Meillä on nyt lomakuukausi koulusta, kun oppilailla on kesäloma. Itse ei varsin lomailemaan ehditä, kun kaikenlaista puuhastelua on riittämiin. Ensi kauden oppituntejakin pitää hieman valmistella. 


Tämä yksi Laosin nähtävyyksistä. Suhteellisen korkealle piti kiivetä ja näköalaa riitti.  

Tornissa oli ikkunoiden edessä vähän erilaiset ristikot. 

Me lähdimme siis ihan isommalla porukalla uusimaan meidän viisumeita.
Nämä rakkaat jaksoivat istua ja odottaa meidän kanssa jokaisen jonotuksen ja viihdyttivät Evaa.
Thaimaan puolella kävimme katsomassa akvaariota. Aika vaikuttava oli! Jumalalla on ollut
kyllä kivaa kun on luonut kaikkea sitä väriloistoa vedenkin alle


Sähköhässäkät jaksaa hämmästyttää joka kerta... 

Thaimaan puolella yövyttiin vielä yksi yö. Eva meinasi vissiin, että on reissattu tarpeeksi
koska otti kaikki tavarat pois kassistaan ja sanoi että tykkään tästä uudesta kodista.
Ihme tyttö kyllä on. Autossa matkattiin lähemmäs kahtatoista tuntia ja jonottamista ja odottamista,
mutta kertaakaan ei kiukutellut. 

Tämä on hauska tapa tehdä itse ruokansa ravintolassa.
Noukit tiskiltä mitä haluat syödä ja sitten paistat sen tässä padassa.
Alla on hiilet, jotka pitää padan tulisena. Osassa paikoissa on sääntö,
että jos jätät jotain syömättä maksat ekstrahinnan.

Vastarannalla Laos. Näissä kodeissa oli ihan moottorit perässä.
Kelluva koti... 


Matka päättyi yhteiseen ruokailuun sukulaisten luona. Ruoka oli hyvää ja sitä oli liikaa kuten aina! Täällä tuli todistettua myös, että pieruhuumori pätee kulttuuri erosta huolimatta. Istuimme siis lattialla syömässä ja Marko yritti nostaa itseään parempaan asentoon. Ponistuksesta seurasi pieru, onneksi sen verran vaimea ettei koko porukka kuullut. Meidän porukka sen sijaan alkoi kikattaa, kun Marko kokeili laattalattiaa ja väitti sen narisevan.