tiistai 30. heinäkuuta 2013

Leiri tunnelmista toivuttua lupasin kertoa mitä meille muuta kuuluu joten nyt on sitten sen aika. Suurin muutos lienee muutto uuteen kotiin. Tai siis eihän tämä nyt uusi ole,  mutta meille uusi :)

Kerrotaanpa siis kuvin tästä aiheesta:


Paappa ja Eva nauttivat kesäisestä päivästä lehden luvun äärellä. Meidän saadessa uuden kodin, paapalle vapautui meidän kaksio opiskelijaelämää varten! Ja Jere saa tarvittaessa yöpyä keskustassa talvella, kun säät yllättää kuitenkin jossain vaiheessa. Jerellä on nyt skootteri jolla painelee keskustaan ja takaisin, kun tuo lukio tuosta pyörähtää käyntiin. 

Prinsessa sai oman huoneen johon mummi ja Ari on ostanut kauniin katoksen ja muutenkin prinsessaa hemmotelleet :) Eva osaa puhua jo paljon. Anna, tiitti (kiitti) ja aamen ovat eniten käytössä :) Niillähän sitä pärjää jo elämässä vaikka kuinka pitkälle!

Olohuoneeseen mahtuu taas ihmisiä, joten tervetuloa kylään milloin vain! Ja torppamme siis on Isoa Kirjaa vastapäätä.  Hieno rukousvastauskin jälleen kerran tuli talon oston yhteydessä myös töiden suhteen. Allekirjoitettua lainapapereita aloin miettiä oston järkevyyttä, koska edelleen olemme lähetystyöhön lähdössä kun se vain mahdollistuu. Mietin että tiukkaa tulee, kun mulla työt loppui keväällä. Pienen rukouksen heitin ilmoille, että töitä tarvis ainakin kesäksi. Kännykkä soi vielä pankissa ollessa ja pyydettiin Isoon Kirjaan elokuun puoleen väliin saakka!  Jatko sitten avoinna, mutta eiköhän kaikki taas aikanaan järjesty! Olen oppinut raamattukoulussa tehtävästä taustatyöstä todella paljon viimeisten kuukausien aikana ja kun toiveeni ja unelmani kerran on raamattukoulutyö niin tämähän on enemmän kuin valtava tapa oppia käytännössä mitä siellä oikein tapahtuu opetustyön lisäksi. 

Tässä Jeren "oma talo". Sillä on oma yksiö pihassa, jossa on kiva nuorisoa yövyttää :)

Puutarhan kukkaloisto hämmästyttää kauneudellaan ja pohdinnoilla mikä niistä on rikkaruoho ja mikä ei. Olen päätynyt lopputulokseen, että se mikä kasvaa hyvin ja tehokkaasti on rikkaruoho ja nypätään pois... Toivottavasti logiikka pätee, koska ko ruusu on ainoa, jonka varmuudella tunnistan ;)

Isukki ja Eva viettämässä aikaa kassakoneen lumoissa. Evalla on tilaa taapertaa ja temmeltää.  Marko sai uuden työpaikan Jyväskylästä Campus Datasta. Kysyi ohimennessään, kun oli mulle synttärilahjaa ostamassa ettei liikkeessä tarvittaisi uutta työvoimaa huollossa. Toimari sattui olemaan itse paikalla todeten, että voisipa vaikka tarvitakin ja niinpä Marko on siis siellä :) Päiville toki tulee pituutta, kun bussilla menee ja tulee, mutta saapa tehdä sitä mistä tykkää ja osaa! Hieno rukousvastaus tämäkin! Yksi asia mikä vahvisti meitä siitä ettei aikamme ole vielä lähteä ulkomaille. Lähetimme nimittäin hakemuksia vaikka ja kuinka ulkomailla, eikä mistään tullut mitään vastausta. On hankalaa välillä taipua johonkin mikä ei ole juuri omalle minälle mieluisinta... Eräs laulu muistaakseni sanoo että on vaikea odottaa, mutta oppivani soisin. Tämä jos mikä on omalla kohdallani oppimisen arvoinen asia. 

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Leirillä Kongon keskellä

Kesä on jo pitkällä. Radiossa tänään sanottiin, että on kiva alkaa jo nauttia pimenevistä illoista ja kylmenevistä säistä... jaa on vai?? Mä valitsen mielummin lämmön ja valon...

Elämässä on jälleen tapahtunut kaikenlaista. Työt sai jatkoa kesän yli vähän eri toimenkuvalla raamattuopistolta, mikä on aivan mahtava juttu. Varsinkin kun sitä rahaa ei ole koskaan liikaa. Kerron toisella kertaa mitä kaikkea on tapahtunut, koska nyt päällimmäisenä on leiri Kongolaisten keskellä.

Saimme Evan kanssa mahdollisuuden lähteä Mikkelin seurakunnan järjestämälle leirille. Leiri vietettiin jossain Mikkelin kupeessa kauniissa järvimaisemassa. Kongolaisia plus meitä ohjaajia oli paikalla kutakuinkin 70 henkeä lapsia ja aikuisia. Vipinää siis riitti :)

Maailmankuva sai jälleen vähän eri perspektiiviä! Ensimmäinen yö kotona kertoi kuinka voimakkaasti leiri vaikutti; Eva heräili vähän väliä ja kun siihen havahduin jouduin moneen kertaan miettiä missä olen ja miten toimia. Välillä olin Afrikassa sodan keskellä ja välillä leirillä lapsia paimentamassa.

Pakolainen ja maahanmuuttaja ovat meidän kulttuurissa ehkä hivenen negatiivisen leiman saaneita sanoja. Tullaan sosiaalipummeiksi jne. Totuus voi olla tarua ihmeellisempää kuitenkin todellisuudessa. Perheet ovat paenneet sotaa, jossa viimeisintä Fidan kirjettä lainatakseni "rosvot tulevat perheen kotiin, sitovat isän, pitävät lapset majan toisessa laidassa ja raiskaavat joukolla perheen äidin siinä lasten ja isän silmien edessä". Ja nämä ovat ne jotka ovat jääneet henkiiin. Kongossa elää tällä hetkellä 2,7 miljoonaa evakkoa, Suomen sodassa tämä luku oli 430 000 ihmistä. Lapsia on kuollut pakomatkalla, pakolaisleirit ovat surmanloukkuja joista poispääsystä ei ole takeita. Jotkut pääsevät pitkällisen odottamisen ja prosessien jälkeen uuteen maahan. Kysyessäni palaisitko vielä Kongoon jos sota loppuu, vastaus yllätti. Samantein tuli vastaus, että lähden heti! Se on minun kotini.

Se, että muuttaa Suomeen ei takaa huoletonta huomista heillekään. Kielimuuri on suuri ja yksinäisyys kolahtaa. Suomen yksilökeskeinen kulttuuri ei ole yhteisöllisyyteen tottuneelle perheelle helppoa. Eikä menneisyyttä saa pyyhittyä muuttamalla pois. Miten ihminen voi elää muistojen kanssa, joita minä en pysty edes ymmärtämään! Kuinka voi unohtaa lapsensa kuoleman tai perheensä joukkosurman?

Enpä hirmuisesti voinut heidän elämäänsä muuttaa, mutta ehkä olin edes hetken osoittamassa välittämistä ja rakastamista. Sen, että Kristuksessa olimme yhtä, väristä huolimatta.

Ja olihan meillä kaikesta tästä huolimatta hauskaa! Kulttuurin eroja tuli vastaan hauskalla tavalla. Yhdellä vauvalla oli paperilappu otsassa isomman tytön selässä ollessaan. Sanoimme, että hei vauvalle on tarttunut paperia otsaan. Tyttö katsoi ihmeissään, ettän nii-in hänellä on hikka. Ai juu tietysti :D Toimii kuulemma vain vauvoilla. Kannattanee kokeilla :)

Eva katselemassa muiden uintia, liekö huolissaan menosta. 

Eva sai uuden nimen Evankeli. Äidin pitäessä iltanuotiota Evankeli ilmeisimmin yritti sulautua joukkoon :D