maanantai 12. lokakuuta 2015

Laosissa viisumi reissulla

Tulipa sitten käytyä Laosissa viime viikolla. Kait se on täällä päin vähän sama asia kuin, että me mennään käymään Ruotsissa. Itsessään maan kaaupunki ei ollut mitenkään erityisen hohdokas. Ihan kauniita asioita löytyi, mutta ei jäänyt kyllä mitään tahtotilaa päästä tutkimaan sitä uudestaan. Suuri ero oli kuitenkin se, että siellä pärjäsi englannilla ja kyltit olivat myös englanniksi. 

Matkalla koettiin kyllä varjelusta ja huomattiin, että Jumala on matkassamme mukana niin liikenteessä kuin asioidenkin hoidossa. 

Meillä on nyt lomakuukausi koulusta, kun oppilailla on kesäloma. Itse ei varsin lomailemaan ehditä, kun kaikenlaista puuhastelua on riittämiin. Ensi kauden oppituntejakin pitää hieman valmistella. 


Tämä yksi Laosin nähtävyyksistä. Suhteellisen korkealle piti kiivetä ja näköalaa riitti.  

Tornissa oli ikkunoiden edessä vähän erilaiset ristikot. 

Me lähdimme siis ihan isommalla porukalla uusimaan meidän viisumeita.
Nämä rakkaat jaksoivat istua ja odottaa meidän kanssa jokaisen jonotuksen ja viihdyttivät Evaa.
Thaimaan puolella kävimme katsomassa akvaariota. Aika vaikuttava oli! Jumalalla on ollut
kyllä kivaa kun on luonut kaikkea sitä väriloistoa vedenkin alle


Sähköhässäkät jaksaa hämmästyttää joka kerta... 

Thaimaan puolella yövyttiin vielä yksi yö. Eva meinasi vissiin, että on reissattu tarpeeksi
koska otti kaikki tavarat pois kassistaan ja sanoi että tykkään tästä uudesta kodista.
Ihme tyttö kyllä on. Autossa matkattiin lähemmäs kahtatoista tuntia ja jonottamista ja odottamista,
mutta kertaakaan ei kiukutellut. 

Tämä on hauska tapa tehdä itse ruokansa ravintolassa.
Noukit tiskiltä mitä haluat syödä ja sitten paistat sen tässä padassa.
Alla on hiilet, jotka pitää padan tulisena. Osassa paikoissa on sääntö,
että jos jätät jotain syömättä maksat ekstrahinnan.

Vastarannalla Laos. Näissä kodeissa oli ihan moottorit perässä.
Kelluva koti... 


Matka päättyi yhteiseen ruokailuun sukulaisten luona. Ruoka oli hyvää ja sitä oli liikaa kuten aina! Täällä tuli todistettua myös, että pieruhuumori pätee kulttuuri erosta huolimatta. Istuimme siis lattialla syömässä ja Marko yritti nostaa itseään parempaan asentoon. Ponistuksesta seurasi pieru, onneksi sen verran vaimea ettei koko porukka kuullut. Meidän porukka sen sijaan alkoi kikattaa, kun Marko kokeili laattalattiaa ja väitti sen narisevan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti