maanantai 23. huhtikuuta 2012

Terapian tarpeessa

Kouluvuosi alkaa olemaan lopuillaan ja nyt hämmästelemme jatkoa. Todellakin vielä hämmästelemme... Mitään uutta suuntaa ei ole vielä auennut ja näillä näkymin jäämme vielä vuodeksi Keuruulle, jotta Jere saa suorittaa ysin loppuun samassa koulussa. Ja itse saan maisterin paperit loppuun saakka.

Olemme käyneet Wycliffen raamatunkääntäjien kanssa haastattelua josko reittimme kulkisi heidän järjestönsä kautta. Viime maanantaina kävimme heidän toimeksiannostaan psykologin pakeilla ja sen haastattelun jälkeen totesin tarvitsevani vähintään psykiatrin hoitoa selvitäkseni käsittelystä. Niin ja toki avioliittoterapiaa suositeltiin, kun emme riitele riittävästi! Yleensä olen kuullut ihmisten menevän avioliittoneuvontaan sen vuoksi, että riitelevät liikaa... :) Mielenkiintoista... Yritämme siis tästä lähtien tapella kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta ;)

Viime viikon vietimme Eva-Marian kanssa etelä-Suomessa, joka oli siihen saakka kivaa kun sain vatsataudin. Haasteellista puuhaa imettää ja juosta vessassa yrjöämässä... Onneksi siskot on keksitty, joka istui ja valvoi vuoteemme vierellä. Ihana Kirsi! Otti vielä koulustakin vapaata, jotta sain levätä hänen hoitaessa Evaa. Luulen kyllä, että siskon hoitaminen ei ole hyväksyttävä syy poissaoloihin varsinkaan jos sisko on reippaasti yli kolmekymmentä. Vuoteen pohjalla maatessa mietin, että tätä se arki sitten voi olla jossain kaukana kotimaastakin. Vieraassa ympäristössä, vieraiden bakteerien parissa luo ihanteelliset puitteet vatsataudeille. Huoli ja pelko kuinka pieni selviää, jos hänelle tauti tulee ei varmasti ole outo ajatus lähetystyöntekijöille. Siellä ei ole siskoa vuoteen vierellä, mutta onneksi Jumala on vielä tehokkaampi hoitaja ja vierellä kulkija!

Wycliffe vaatii vielä hieman koulutusta lisää, jos heidän kauttaan maailmalle lähdemme. Edessä olisi vajaan puolen vuoden opinnot joko Englannissa tai Australiassa. Hintalappu näille opinnoille on vain suhteellisen kiitettävä, joten tarvitsemme todellakin varmuuden siihen, että suunta on oikea. Kiitos jos muistat meitä rukouksin!

Koettakaahan ystävät siis riidellä näin keväisen päivän kunniaksi, niin säästytte terapia laskuilta :)


Ps. Pienokainen sai nimekseen Eva-Maria Magdaleena. Huomatkaa kauniit helmet (näkyvät hieman kaikkien noiden leukojen alta, sumopainijan uraa suunnitellessa) jotka sai luokkakavereiltamme nimiäislahjaksi!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti