sunnuntai 30. elokuuta 2015

Good news! Ei syfilistä...

Keksin, että voin tulla koulun nettiin jotta saan kuviakin! En ihan tyhmä siis :D

Otetaanpa ensimmäisenä otsikko käsittelyyn ;)

Siispä... meidän piti saada työluvat vaikka palkkaa emme saakkaan, joten aloitimme prosessin. Onneksi meidän ei tarvinnut tehdä urakkaa yksin, koska olisin jättänyt kesken prosessin. Suomen työkkärihakemukset ja kela paprut on kuulkaa pientä täällä! 

Ensinnäkin meidän piti täyttää läjä papereita, saada kopiota sieltä sun täältä. Jerekin valokuvasi Suomessa meille todistuksia, jotta saimme kaikkea tarvittavaa paperia viranomaisille. Sen jälkeen piti allekirjoittaa pino paperia ja kuten arvata saattaa, meillä ei ole harmainta aavistustakaan mihin olemme nimiämme lämineet :) Paperia kertyi ainakin sentti per henkilö. Sitten piti mennä valokuvaan, koska Suomesta otetut oli liian suuria, ehdotin saksia... ei käynyt. Kuvat saatuamme täytyi katsoa toinenkin kerta, että olenko ihan takuulla kuvassa! Kuvaa oli nimittäin vaalennettu niin etten pahimpaankaan Suomen talviaikaan näytä sellaiselta valkonaamalta :) Meinasivat vissiin että pimensin kuvan...
Niin juu ja se hyvä uutinen. Meidän piti saada lääkärintodistus, että olemme terveitä. Marssimme lääkärin pakeille (kun viimein löysimme klinikan jonne lääkäri oli saapunut sinä päivänä) ja hän passitti meidät lähimpään labraan ottamaan syfilis testiä. On pakollinen työluvan saamiseksi. Eipä siinä mitään kuin sitten labraan, jossa oli erittäin taitava piikittäjä. Vartin odotuksen jälkeen hän istuskeli tiskinsä takana ja huusipa sitten kaiken kansan kuullen, että puhtaita ollaan. Mitäpä sitä kainostelemaan. 

Mutta joka tapauksessa lopputulos oli työluvat! Ja nyt odottelemme viisumeita. Se onkin sitten vissiin ihan kokonaan eri stoori. Ensimmäiseen virastoon vietiin jo sama sentin - kahden paksuinen nippu paperia ja jossain vaiheessa lähdemme johonkin parin sadan kilometrin päähän immigrant toimistolla käymään. 

Joten sitä odotellessa :)



Kävimme jossain puistoalueella missä oli tälläinen aidattu kala-allas.
 Ihan mieletön määrä kaloja ja niitä sai ruokkia. Hauskaa puuhaa, vaikkakin aika märkää.

Ja puistossa siis pääsi Evakin vähän leikkimään. Olemme olleet
kahdessa eri puistossa, jossa isot lasten leikkialueet. Lauantaina koululle tuli oma leikkipaikka lahjoituksena joltain ulkomaalaiselta. Toivottavasti joku päivä tämä nursery school saa myös oman! 

Kolmenkymmenen kilometrin päästä löytyi vesiputous.  Noin 9 vuotta sitten oli sadakautena tulvat tulleet ja tuhonneet koko alueen tappaen myös paljon kylän väkeä. Putous oli rakennettu uudelleen vaikkakin pienempänä.

Tulvan tuhot näkyivät edelleen. Portaiden alta oli maa kadonnut. 

Voitteko uskoa, mutta nämä kaksi ovat molemmat 3 v...!

Lasten luokkaretkellä Markokin pääsi kokeilemaan palloa, joka oli siis veden pinnalla.
Bond meininkiä siis. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti