Yksilö vai yhteisö

Koulussa on ollut meneillään kulttuurien välinen tutkimus ja sieltäpä bongasinkin graduuni aiheen, tai ainakin nyt kuvittelen niin... Gradu on tiettävästi pitkä, joten älä säikähdä en kirjoita tähän kaikkea, mutta hieman ajatuksia mitä nousi mieleeni.

Elämme länsimaisessa yhteiskunnassa, jossa yksilöllä on oikeus siihen tähän ja tuohon ja pakko ei ole tehdä sitä tätä eikä tuota, koska saan itse päättää mikä on minulle hyväksi. Sinällään yksilökeskeisyys on tuonut paljon hyviä asioita, mutta aloin pohtia asiaa Raamatun näkökulmasta ja onko todellakin niin, että Jumala on kutsunut meidät individualismiin?

Jumala valitsi itselleen kansan, jonka kautta Hän halusi kutsua ympäröivää maailmaa luokseen. Osoittaa maailman ihmisille yhden kansakunnan kautta, mitä on palvella elävää Jumalaa. Toki kansaa johti yksi mies, mutta hänkin toimi itse asiassa vain välimiehenä kansan ja Jumalan välissä. Vanhasta testamentista nousee yksittäisiä ihmisiä esille, mutta silti pääsääntöisesti heidän toimintansa on keskittynyt siihen, että he joko ohjaavat / varoittavat / rohkaisevat jne. kansaa.

Uuteen testamenttiin tultaessa Jeesus opettaa meitä rakastamaan lähimmäistämme, kantamaan toinen toistemme kuormia ja tietenkin ennen kaikkea seuraamaan Häntä. Jeesus jättää ylösnousemuksen jälkeen maailman evankelioimisen seurakunnan käsiin ja kehottaa jokaista yksilöä toimimaan samaan suuntaan ja käyttämään lahjojaan seurakunnan hyväksi.

Pohjanmaalla asuessa ei ollut hämmästyttävää, jos joku poikkesi kahville ilman kutsumista ja aina äidillä oli pakastin täysi pullaa. (mistä nouseekin mieleeni, että ne tuskan pullat laitettiin heti pakkaseen, eikä niitä saanut syödä...) Meillä ei ainakaan koskaan ollut yksinäinen fiilis. Tänä päivänä pitää kaivaa kalenteria esille sopiakseen aikaa, että joku saa tulla käymään. Seurakunnassa ei tiedetä toistemme nimiä ja naapurikin on vain numeroyhdisteellä tunnistettavissa, koska kukapa naapurin nimen muistaisi saati, että hänet olisi joskus kutsuttu kylään.

Voimme sanoa, että niin mutta kun kulttuuri määritää tänä päivänä näin ja siihen on totuttu. Uudestisyntyneen kristityn näkökulmasta kysyisin yhden kysymyksen. Kenen kulttuuria meidän on käsketty seurata? Älkää mukautuko tämän maailman menoon on Jeesuksen yksinkertainen ohje, mutta ehkäpä se tosiaan ei ole tarkoitettukaan koskettamaan kaikkia elämämme osa-alueita... Voimme puolustautua, että on kiire töissä ja koko ajan vaaditaan enemmän ja enemmän. Tottahan se on, mutta jos kukaan ei aloita muutosta niin mikä on lopputulos.

Nykypäivänä määritellään että kulttuurin eräs osa-alue on uskonto. Aloitetaanko uusi aikakausi ajattelussamme: usko määrittää myös kulttuurini! Katsotaan, jos tästä graduun asti päästään mihin päätökseen sitten tulen, mutta tässä vaiheessa haastan katsomaan ympäröivää maailmaa Jeesuksen silmin.