sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Jatkoaika

Nyt on taas jääkiekko kansa liikkeellä, tosin taitaa olla rauhoittunut jo mainitsemattomista syistä... Siitä kuitenkin tuli termi jatkoaika mieleen.

Korjatkaa jos olen väärässä (en seuraa lätkää sitten pätkääkään, joten tieto vähän vajaata), mutta jatkoaika siis tarkoittaa peliajan jälkeen tapahtunutta peliä. Jatkoajan ja siis koko pelin voittaa se, joka saa ekana maalin, eikö totta?

No siitäpä olen pohtinut viime aikoina elämän jatkoaikaa. Paappa sairastui joki aikaa sitten syöpään ja sai nyt kuulla, että tällä erää syöpä on taltutettu. Elämä sai jatkoaikaa. Oma isä sai ambulanssi kuskit liikkeelle ja oli sairaalassa tutkimuksissa ja pelättiin jo pahinta. Kuolema käväisi tosi lähellä ja jos olisi mennyt tajuttomaksi muualla kuin siskon luona, hautajaisia saatettaisiin suunnitella. Tarkkojen tutkimusten ja sairasloman jälkeen isäkin sai jatkoajan. Jatkoaika on tosin riippuvainen säännöllisestä piikittämisestä B12-vitamiinia. Mutta se on pientä se, ainakin meidän mielestä jotka saimme mahdollisuuden vielä pitää rakasta isää luonamme!

Jatkoajalla jääkiekossa on mahdollista ainoastaan täysillä meno ja kaikkensa antaminen pelille, muuten jatkoajasta ei ole mitään hyötyä. Jos elämässä saa jatkoaikaa niin miten sen sitten käyttää, lienee siis pohdintani syvällinen merkitys. Ja toisaalta me emme tiedä päiviemme määrää, joten onko jokainen päivä itse asiassa jatkoaikaa? Elämässämme me voimme valita, että jämähdämme paikoillemme ja vain selviydymme päivästä toiseen tai sitten voisi tietysti valita elävänsä tietyllä tapaa viimeistä päivää koko ajan. Toteuttaa unelmia! Elää haaveita ja unelmoida hieman lisää! Antaa menneisyyden jäädä taakse ja tähdätä vain täysillä jatkoaikaan.

Miten kiitollisia olemmekaan, että isä sai jatkoaikansa! <3


Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen! Psalmi 90:12


keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Jäähyvästi Kalle!

Reilut kuusi vuotta sitten sain kunnian tutustua Kaarloon eli Kalleen, sotiemme veteraaniin. Siinä vaiheessa hän makasi sängyssä kuolemaa odottaen, kykenemättä liikkumaan halvauksen jäljiltä. Kummasti ystävyys ja huolenpito vaikuttivat ja johan me puolen vuoden päästä kävimme kuntosalilla pari kertaa viikossa. Saattoipa asiaan vaikuttaa pieni miehinen halukin näyttää pystyvänsä vielä johonkin :)
Opin Kallelta paljon! Kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni sodista ja olosta rintamalla. Opin kuinka paljon tuohon aikaan arvostettiin Jumalaa ja kunnioitettiin isänmaata. Opin mitä on todellinen rakastaminen. Tämä aviopuoliso otti sadantuhannen euron lainan jotta sai hoidettua vaimonsa hautaan saakka kotona yksityisten hoitajien avustamina, kun kunta kieltäytyi hoitoa antamasta. Opin, että rakkaus on valmis uhrautumaan. Hän joutui myymään kotinsa, jotta sai lainan maksettua vaimon kuoleman jälkeen. Hänestä tuli meidän pappa, joka haettiin juhlimaan niin jouluja kuin synttäreitäkin. Omia omaisia ei enää ollut ja ystävätkin olivat kuolleet jo aikaa sitten.
Tänää Kalle nukkui pois ja sydämeen jäi hänen kokoisensa aukko. Sunnuntaina vielä soitin ja vannotin ettei mene taivaaseen juhlimaan ennen minua. Portilla on istuttava ja odotettava! Kalle sai sanottua, että sovittu. Nähdään porteilla!