Jäähyvästi Kalle!

Reilut kuusi vuotta sitten sain kunnian tutustua Kaarloon eli Kalleen, sotiemme veteraaniin. Siinä vaiheessa hän makasi sängyssä kuolemaa odottaen, kykenemättä liikkumaan halvauksen jäljiltä. Kummasti ystävyys ja huolenpito vaikuttivat ja johan me puolen vuoden päästä kävimme kuntosalilla pari kertaa viikossa. Saattoipa asiaan vaikuttaa pieni miehinen halukin näyttää pystyvänsä vielä johonkin :)
Opin Kallelta paljon! Kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni sodista ja olosta rintamalla. Opin kuinka paljon tuohon aikaan arvostettiin Jumalaa ja kunnioitettiin isänmaata. Opin mitä on todellinen rakastaminen. Tämä aviopuoliso otti sadantuhannen euron lainan jotta sai hoidettua vaimonsa hautaan saakka kotona yksityisten hoitajien avustamina, kun kunta kieltäytyi hoitoa antamasta. Opin, että rakkaus on valmis uhrautumaan. Hän joutui myymään kotinsa, jotta sai lainan maksettua vaimon kuoleman jälkeen. Hänestä tuli meidän pappa, joka haettiin juhlimaan niin jouluja kuin synttäreitäkin. Omia omaisia ei enää ollut ja ystävätkin olivat kuolleet jo aikaa sitten.
Tänää Kalle nukkui pois ja sydämeen jäi hänen kokoisensa aukko. Sunnuntaina vielä soitin ja vannotin ettei mene taivaaseen juhlimaan ennen minua. Portilla on istuttava ja odotettava! Kalle sai sanottua, että sovittu. Nähdään porteilla!