tiistai 28. lokakuuta 2014

Jeesus erotiikkamessuilla

Provosoiva otsikko eikö totta ;)

Pitkästä aikaa piti tarttua päivänotsikoihin ja jäin pohtimaan ihmisten ajatuksia siitä, että kirkko osallistuu erotiikkamessuille omalla pisteellään. Joten muutama ajatus näin ruokatunnin ratoksi... 

Alkuun ajatus tosiaan oli, että mitä ihmettä??? Mutta kun tarkemmin aloin asiaa pohtia, ajatushan on mitä loistavin ja vielä erittäin raamatullinenkin…

Erotiikkamessujen ideologia on takuu varmasti kaukana raamatullisuudesta ja sen edustamista arvoista, mutta ajatus että Jeesus on erotiikkamessujen keskellä onkin jo ihan toinen asia.

Missäpä Jeesus kulki omana aikanaan kuin siellä missä ihmisetkin!? Jeesus meni sinne minne sen aikalainen uskonto kulttuuri ei mennyt! Jeesus kohtasi ja kosketti niitä ihmisiä joihin muut eivät. Jeesus oli siellä missä olivat ihmisetkin ja toi pelastuksen ihmisten keskuuteen. 

En nyt ehkä lähtisi evankelioimismatkalle erotiikkamessuille, mutta pointtini on Jeesuksen opetus: evankeliumi kuuluu sinne missä ihmisetkin ovat. Jeesus ei käskenyt rakentaa seurakuntia ja ympäröidä se barrikaadeilla vaan pyysi, että me astuisimme ulos niistä murtaen aidat ympäriltämme.


Joten ylös, ulos ja lenkille :)

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Jeremian oppitunti

Ajattelinpa jakaa ajatuksia Jeremian kirjan tiimoilta.

Tutkin itse systemaattisesti aina jotain Raamatun kirjaa, eli en vain lue vaan tutkin taustaa ja kaikkea mitä kyseinen teksti merkitsee. Vanhan Testamentin kirjat eivät ole niitä helppolukuisimpia, eikä kaikessa aina tunnu olevan edes merkitystä ensisilmäyksellä. Kuitenkin jo pienen vaivan jälkeen kirja saattaa avautua aivan uudella tavalla. Oma Raamattuni näyttääkin uudelleen kirjoitetulta, kun sivut on täynnä kuulakärkikynää. Pitänee ostaa uusi Raamattu sen jälkeen kun kaikki kertaalleen tällä menetelmällä luettu :) 

Mutta jos kiinnostaa kulkea Jeremian ja minun kanssa kahden ekan luvun verran matkaa ollos hyvä…

Jeremia syntyi n. 645 eKr. ja palvelustehtävänsä kesti yli 40 vuotta. On siinä miehellä ollut pitkä ura tämän päivän pätkätöihin verrattuna. 

Jeremia Michelangelon silmin

Jeremian tehtävä ei ollut helppo. Hänet kutsuttiin kertomaan ettei Jumala voinut enää sietää oman kansansa toimintaa ja että Jumala rankaisisi myös koko maailmaa sen synneistä. Toisaalta Jeremia sai myös lohdutuksen sanoman kerrottavakseen; uusi liitto tulisi kuulumaan jokaiselle, Jumala halusi synnistä huolimatta saada ihmiset yhteyteensä. Jeremia itse ei ollut temppelin sisäpiiriläinen, joka lisäsi hänen tehtävänsä vaikeutta; hänellä ei ollut lupa kritisoida temppelin toimintaa oman asemansa vuoksi.

Mutta Jumala valitsi Jeremian tähän tehtävään ja sanoi että hänen tarvinnut pelätä mitään eikä ketään ja Jumala itse antaisi kyllä sanat jotka puhua. 1:10 sanoo ”Sinun tulee repiä ja särkeä, tuhota ja hävittää, rakentaa ja istuttaa.” Jeremian tuli siis puhua syntiä vastaan, julistaa tuomio mutta kertoa ennen kaikkea että on toivo ja uudistus.

Toisen luvun teema koskettaa Jumalan omia lapsia, jotka käyttäytyivät uskottoman puolison tavoin Jumalaa kohtaan. Papit opettivat mitä opettivat ja ihmisten hengellinen käyttäytyminen oli vain ulkonaista muotojumalisuutta. Ihmiset kävivät temppelissä käyttäytyen kuin olisivat uskollisia Jumalan palvelijoita, tekivät rituaalit, mutta ne olivat Jumalan mielestä tyhjänpäiväisyyttä. Rituaali ilman todellista jumalanpalvelusta oli vain tyhjiä tekoja. Jumala käski (2:10-11) ihmisten mennä katsomaan naapurikansojen jumalanpalvontaa. He olivat sentään lojaaleja jumalilleen vaikka palvoivatkin kuolleita patsaita!

Mitä tämä sitten kertoo minulle tänään? Itse asiassa olen miettinyt aihetta paljonkin graduni myötä, jossa mietin yksilökeskeisen kulttuurin vaikutuksia meidän seurakunnissamme. Meidän kulttuuriamme määrittää elämyksellisyys ja kaiken salliminen. Jokaisella on oma totuutensa ja kenenkään ei tarvitse noudattaa sääntöjä, koska jokin poikkeus koskee minua kuitenkin. Onko Jumalan sanoman totuus muuttunut näistä Jeremian ajanlaskun hetkistä. Enpä usko… Uusi Testamentti vahvistaa kuitenkin myös tämän saman Jeremialle annetun sanoman. Kulttuuri elää kyllä se on selvää ja onneksi niin tapahtuukin. Mutta onko siinä kulttuurissa kaikki hyvää jossa olemme niin vastaus on ei. Tuleeko meidän uskovien elää kulttuurimme mukaa? Vastaisinpa tähän että pidetään se mikä on hyvää ja pistetään sivuun se mikä ei ole raamatullista.

Miten me uskovat sitten käyttäydymme? Onko Jeremian sanoma ajankohtainen, pahoin pelkään että kyllä tämä sanoma on tarpeen. Ikävä kyllä on myönnettävä, että myös tässä ajassa muiden uskontojen kannattajat näyttävät olevan enemmän tosissaan kuin kristityt. Muiden uskontojen kannattajat ovat lojaalimpia omille jumalilleen kuin me ja antavat sen kuulua ja näkyä mielipiteistä välittämättä… Välillä tuntuu että meidän tehtävä on yrittää olla mahdollisimman hajuttomia ja mauttomia ettei vain kukaan loukkaannu. Jopa apulannan laulaja sanoi julkisuudessa jota kuinkin ajatuksen, että gospelin pitää palaa ja olla sellaista että jokainen sen tuntee. Miksi ihmeessä liekki on hiipunut hiilloksen tasolle.

Jeremian sanoma koskettanee meistä ihan jokaista jossain kohtaa, niin kuin Raamatun sanomalla tuppaa olemaan tapana.

Jeremia ja kiehuva pata 1:13

Siinäpä sitä ajatusta parin ensimmäisen luvun verran. Onhan noita lukuja tuossa kirjassa aikas monta, joten katsotaan jaanko näitä hajanaisia ajatuksia :)




lauantai 29. maaliskuuta 2014

Ei se määränpää vaan se kuljettu matka!

Eilen tuli elokuva klik jossa päähenkilö saa kaukosäätimen kontrolloidakseen elämäänsä. Kaukosäätimen avulla pääsee hyppimään ylitse epämielyttävistä asioista kuten nalkuttavasta vaimosta ja kitisevistä lapsista. Loppujen lopuksi käy kuitenkin niin, että kaukosäädin oppii mistä henkilö ei pidä ja päähenkilö päätyy eletyn elämän sijaan kuoleman porteille. 

Tässä on mielestäni viisas opetus johon on syyllistynyt monta kertaa itsekin. Tavoittelee vain jotain tulevaisuuden määränpäätä ja unohtaa sen kuljetun matkan, vaikka itse asiassa se kuljettu matka on ainoa todellisuus ja se hetki mikä meille on annettu. Elämässä voi sattua ja tapahtu kaikenlaista ja sitä odotettua tulevaisuutta ei ehkä tulekaan. Myös Paavali muistuttaa tästä samasta Timoteusta, meille kun voi käydä niin että unohdamme kulkea myös tämän uskontaipaleen: "Ei myöskään urheilija saa voitonseppelettä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti." 

Facessa oli muistaakseni rakkaan siskon seinällä teksti, että jos tänään heräät sen keskelle mistä olet eilen muistanut kiittää Jumalaa niin mitä sinulla on...? Montakohan kertää heräisinkään tyhjyyteen. Tänään olen kiitollinen monesta seikasta ja alle keräsin muutaman viime päivän asian, jotka kuuluvat matkaani ja olen niistä kiitollinen. 

Ei unohdeta elää jokaista hetkeä! Emme tiedä päiviemme määrää.



Kihlajaiset mikä ihana tekosyy aloittaa rempat! Pitkä käytävä ennen... 
Käytävä sai maalia pintaan... 

Ja vähän sisustusta viellä vaille...      

Mikä voi olla suloisempaa kuin nukkuva lapsi!

Tyttöjen ilta, kun isi muuttopuuhissa Kirsillä.
Sori Kirsi mä petin sut Evan kanssa syömällä näitä kans... 


Olohuone järjestys vaihdettuna sadannen kerran... 

Sain orkidean kukkimaan uudelleen!
Aita sai Markon ja isän toimesta puuttuvan palasen. 

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Vain elämää ei sen enempää...

Kevät tuli, kevät meni vai miten sen pitikään mennä...

Alkuvuosi on aina aika, joka vilisee vauhdilla ohitse. Liekö siihen syynä kesän ja synttäreiden odotus joita meillä on sitten kolmin kappalein maaliskuun alussa. Jere alkaa olla lähellä täysi-ikäisyyden rajaa ja Eva täytti kokonaista 2 vuotta ja itse ajattelin saavuttaa aikuisen naisen iän. Mikä se sitten lieneekään... Ikä on mielenkiintoinen seikka. Lapsena saat kuulla että olet jo tarpeeksi iso ja seuraavassa lauseessa että olet vielä niin pieni ettei... Eipä tuo aikuisenakaan näytä muuttuvan. Viimeksi eilen sain kuulla polvinivelrikon hoidosta, että kun olet vielä niin nuori. Hmm kiva kuulla, että olen vielä nuori mutta väärä yhteys mielestäni. Koskaan ei siis hyvä.

Mutta meillepä kuuluu seuraavaa:
Syksy ja talvi on aina jotenkin tuskaisen pitkä aika ja minä olen tunnetusti odottamisen suhteen miinus asteikolla kaiken suhteen. Jäin työttömäksi joulukuun alussa ja ekan viikon jälkeen aloin oleen valmis vetämään ranteita auki tylsyyden vuoksi ;) No nyt ollaan jo maaliskuun puoliväli ohitettu ja olen hengissä. Ja odotan vielä hetken ennen töiden alkua. Työt nimittäin alkaa heinäkuun puolessa välissä Isossa Kirjassa ja tällä erää vuoden pestillä. Jee!

Sen jälkeen sitten katsotaan mitä tapahtuupi... Markon kieliopinnot näyttää pahaenteisiltä suunnannäyttäjiltä, mutta mene ja tiedä. Avoimina kuljemme kompassimme kanssa.

Tämä kevät on myös itsetutkiskelun ja jälleen yllätys yllätys opiskelun aikaa. Olemme sijaisvanhempi koulutuksessa ja siinä kyllä herää tunteet laidasta laitaan. Joutuu miettimään omaa kulunutta elämäänsä ja toisaalta myös pureutumaan pienen ihmisen maailmaan, joka kärsii. Ei ole elämä reilua... Miten kipeästi lapset kaikkialla kaipaakaan ihmisiä, jotka on valmiita käytännössä ottamaan osaa heidän elämäänsä ja rakastamaan heitä, edes vähän.

Muutenkin elämän epäkohdat on jotenkin näyttäytyneet ja herättäneet hämmästystä ja kummastusta. Kongolaiset naiset avasivat elämäänsä ja kertoivat millaista kohtelua saavat Suomen kaduilla; sylkemistä päin näköä ja käsittämätöntä kielenkäyttöä selvinpäin olevilta ihmisiltä. Naiset pelkäävät lastensa puolesta päivittäin ja pohtivat oliko yhtään helpompaa tulla tänne kuin jäädä tapettavaksi sodan keskelle. Palaisivat jos voisivat...

Rokotukset kohdunkaulansyöpään on aloitettu kouluissa. Hmm ihan hyvä juttu, mutta olisiko mahdollista vaikka myös opettaa ettei seksielämää kannata aloittaa 12 v...

Tässä vain muutama asia mitä ihmetellyt. Joskus on hyvä tulla ulos omista luolista ja ottaa ihan oikeasti osaa maailman hätään ja kärsimykseen.



Olen toista vuotta sanoi Eva, kun ikää kysyttiin. 

Näiden kuvien ottoon meni Kirsiltä ja minulta pitkään ja hartaasti aikaa ja mielikuvitusta, että neiti pysyi paikalla ja nyrpistämättä nenää ihan kippuralle.

Puku on aito afrikkalainen synttärilahjana saatu. 

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Viha rakkaussuhde...

Kaikki jotka tuntee minut vähäänkään paremmin tietää, että vihaan yli kaiken talvea, siis todellakin vihaan! En ole keksinyt siitä hyvää sanottavaa sitten en niin millään. On kylmä, iho kutisee, hiukset menee sähköiseksi, pitää pukea ja sanoinko jo että on kylmä siis todella kylmä koko ajan. Tosin kaikki mikä menee plus 20 alle on kylmää, jos minulta kysytään. 

Tässäpä päivänä kauniina olin kävelemässä siellä kylmässä ja kamalassa talvessa, kun oli ihan pakko myöntää kaiken olevan todella kaunista. Eikä itse asiassa ollut edes kylmä kun sonnustaudun Markon pilkkihaalariin, jonka alla on kolme kerrosta muuta vaatetusta. Siis oikeastaan kävelyllähän oli ihan kivaa. 
Evakin on alkujärkytyksen "hyi kakkaa" kommentin jälkeen alkanut pitämään talvesta. Pari kuvaa todisteeksi, että täällä on kaunista... lähettikavereille sinne kauas muistutukseksi millaista täällä on :)



Evan käsitys rattaissa istumisesta nykyään.

Takapihamme maisemaa... 

Aurinko on siis olemassa vieläkin... 

Kaiken Hän on kauniisti luonut ajallaan ja näin ollen ilmeisesti myös talven...