perjantai 17. elokuuta 2012

Tatuoinnilla merkattu

Tämän kesän aikana on jotenkin huomannut ajan kulumisen; Jere kävi fifteenleirin eli paremmin tunnettuna luterilaiselta puolelta nimellä rippikoulu, Juhani meni armeijaan ja pääsi toivomaansa sotilaspoliisin hommiin ja Lila sai jo vanhojen tanssi pukunsa niin ja Eva tietty sai ekan hampaan ja aloittanut syömään puuroa aamuin illoin. Siirretään lapselle siis omat traumat heti kättelyssä puurosta ;)

No mutta sepä ei ole pääaihe mitä olen viime aikoina miettinyt... oikeastaan se mistä ajattelin tänään kirjoittaa on tatuoinnit joista on puhuttu paljon Ristin Voitossa (helluntailaisten aikakausilehti). Siellä on käyty polemiikkia kuinka kamalaa se on että niitä otetaan ja tietenkin sen synnillisyys yms. En ota nyt kantaa tähän vaan tuon hieman toista näkökulmaa.

Itselläni on kolme tatuointia jotka otin silloin, kun en seurakuntaan kuulunut. Jokaisella niistä on oma tarinansa ja pääasiassa ne merkitsivät minulle jotain saavutusta, jonkin ajanjakson päättymistä tai alkamista. Sitä että minä olin kova ja pärjäsin itse. En tarvinnut ketään enkä mitään pärjätäkseni elämässä. Harrastin pienimuotoista kehonrakennusta ja olin oikeasti vahva. Nostelin yksin pesukoneet ihan vain näyttääkseni, että ei tartte auttaa... Ja olin ylpeä tästä!

Tullessani takaisin seurakuntaan vuosien vuosien jälkeen ja alkaessani jälleen kuunnella Jumalan sanomisia tatuoinneista tuli riesa. Muistan "mukavimman" kokemuksen Ison Kirjan saunasta erään lapsityön koulutuksen aikana. Ennen kuin menin saunaan iloinen puheensorina kävi saunassa, mutta saapuessani sisään se lakkasi kuin seinään. Olin outo merkattu nainen... se syntinen...

On helppoa tuomita ihmisiä sen perusteella mitä silmämme näkevät. Kaikki ulkoiset synnin merkit on helppoa tuomita ja miettiä kuinka tuokin voi tuossa olla. Mutta entäpä ne asiat, jotka tapahtuvat muilta salassa? Pahanpuhuminen, juoruilu, katkeruus... listaa voi jatkaa loputtomiin. Jeesuksen eteen tuotiin itse teosta kiinni saatu syntinen nainen. Hänet raahattiin keskelle toria todennäköisesti ilman vaatteita, koska olihan hänet saatu tekemästä syntiä keskellä päivää. Nainen seisoo häpeissään kansanjoukon keskellä odottaen kivittämistä ja kaiken lisäksi hänet oli tuotu tuon miehen eteen. Tuon miehen eteen, josta paistoi pyhyys. Nainen ehkä toivoi mielummin kivittämisen alkamista kuin sitä että hän seisoo tuossa kaikkien edessä häväistynä, alastomana. Kansanjoukko vaatii kivittämistä, mutta Jeesus piirtää maahan, Hän ei häpäise naista tuijottamisellaan. Jeesus sanoo kansanjoukolle: joka teistä on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven. Yksi toisensa jälkeen laskee kätensä alas ja poistuu paikalta jättäen häväistyn naisen ja Jeesuksen keskenään. Jeesus kohottaa katseensa naisen silmiin, ei hänen alastomuuteensa, ja sanoo ettei hänkään tätä tuomitse, mutta älä enää syntiä tee. Nainen koki varmasti elämänsä riemullisimman hetken! Hänet oli vapautettu Messiaan toimesta ja hän halusi siitä päivästä eteenpäin toteuttaa tätä sanaa: mene äläkä enää syntiä tee!

Minä merkkasin itseni omalla voimallani ja kaikkivoipaisuudellani, kunnes eräänä päivänä huomasin ettei mikään näistä asioista enää merkannut mitään. Itsessäni en ollutkaan enää vahva, ravasin lääkäriltä toiselle etsimässä syytä siihen etten jaksanut edes maitopurkkia pöydältä nostaa. Sillä pillerimäärällä jolla yritin särkyä pitää poissa olisi kaatanut jo norsunkin. Lääkärit epäilivät MS taudin alkamista ja minä mietin miltä tuntuisi tulevaisuus pyörätuolissa muiden autettavana. Ironista! Minä joka olin ollut vahva joutuisin viettämään sen tulevaisuuden minkä vuodet sallisi muiden armoilla. Karua koulua opetella Paavalin sanoja todeksi jossa hän toteaa että lukee kaiken muun tappioksi Jumalan tuntemisen rinnalla. Ehkäpä tänään tiedän hieman noista sanojen sisällöstä enemmän kuin muutama vuosi sitten. Olen oppinut ettei todellakaan mikään muu ole niin arvokasta kuin Kristuksen tunteminen.

Toivoin pitkään tatuointien katoavan ja mietin niiden poistamista. Ei välttämättä ole kivaa olla silmätikkuna väärällä tavalla. Jumala kuitenkin puhui. Hän kertoi niiden olevan hyvä muistutus siitä mihin kaikkeen päädyin silloin kun halusin itse pärjätä. Ne olivat ja ovat merkki omasta voimastani, joka ei ole kestävää. Hän kuitenkin on merkannut minut paljon arvokkaammalla ja kestävällä tavalla. Hän on antanut iankaikkisen elämän, jonka värit eivät haalistu vuosien kuluessa.

Kun siis seuraavan kerran kohtaat ulkoisesti merkatun ihmisen anna Jumalan päättää mikä on tuomio! Koko totuus ei näy koskaan paljailla silmillä. Ja mainittakoon, että omille lapsille en kyllä tatuointeihin lupaa myönnä :)