lauantai 29. maaliskuuta 2014

Ei se määränpää vaan se kuljettu matka!

Eilen tuli elokuva klik jossa päähenkilö saa kaukosäätimen kontrolloidakseen elämäänsä. Kaukosäätimen avulla pääsee hyppimään ylitse epämielyttävistä asioista kuten nalkuttavasta vaimosta ja kitisevistä lapsista. Loppujen lopuksi käy kuitenkin niin, että kaukosäädin oppii mistä henkilö ei pidä ja päähenkilö päätyy eletyn elämän sijaan kuoleman porteille. 

Tässä on mielestäni viisas opetus johon on syyllistynyt monta kertaa itsekin. Tavoittelee vain jotain tulevaisuuden määränpäätä ja unohtaa sen kuljetun matkan, vaikka itse asiassa se kuljettu matka on ainoa todellisuus ja se hetki mikä meille on annettu. Elämässä voi sattua ja tapahtu kaikenlaista ja sitä odotettua tulevaisuutta ei ehkä tulekaan. Myös Paavali muistuttaa tästä samasta Timoteusta, meille kun voi käydä niin että unohdamme kulkea myös tämän uskontaipaleen: "Ei myöskään urheilija saa voitonseppelettä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti." 

Facessa oli muistaakseni rakkaan siskon seinällä teksti, että jos tänään heräät sen keskelle mistä olet eilen muistanut kiittää Jumalaa niin mitä sinulla on...? Montakohan kertää heräisinkään tyhjyyteen. Tänään olen kiitollinen monesta seikasta ja alle keräsin muutaman viime päivän asian, jotka kuuluvat matkaani ja olen niistä kiitollinen. 

Ei unohdeta elää jokaista hetkeä! Emme tiedä päiviemme määrää.



Kihlajaiset mikä ihana tekosyy aloittaa rempat! Pitkä käytävä ennen... 
Käytävä sai maalia pintaan... 

Ja vähän sisustusta viellä vaille...      

Mikä voi olla suloisempaa kuin nukkuva lapsi!

Tyttöjen ilta, kun isi muuttopuuhissa Kirsillä.
Sori Kirsi mä petin sut Evan kanssa syömällä näitä kans... 


Olohuone järjestys vaihdettuna sadannen kerran... 

Sain orkidean kukkimaan uudelleen!
Aita sai Markon ja isän toimesta puuttuvan palasen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti