Niin se vain on vuosi vierähtänyt ja täällä oloakin kerääntynyt jo viisi kuukautta. Se on toisaalta lyhyt aika, mutta vieraassa kulttuurissa ja vieraassa ympäristössä se on aika paljon. Paljon on mahtunut ja jos ei muuta niin omaa kasvua on tullut ja arvostusta tiettyihin asioihin paljon!

Tänään viimeksi mietin, että kärsivällisyyteni on kasvanut kakkosluokan myötä siihen mittoihin, että musta tulee enkeli vähitellen. Tosin kävi kyllä mielessä että tosiaan musta enkeli, koska saatan kilahtaa joku päivä lopullisesti... Mutta olen edistynyt heidän kurinpidossa (ongelman ydin; ovat tottuneet että kuri on ainoastaan lyömällä tultua joten ei tarvi totella muuten). Nyt pidetään mukavia hiljaisia hetkiä ja tuijotetaan hetki eteemme odottaen rauhan saapumista ja se käy joka kerta nopeammin. Alkavat jo kiljua toinen toisilleen, että hiljaa. Kiva nähdä siis edistymistä tässäkin asiassa. 

 

Mutta sitten kuviin:

Lastenpäivänä koulussa oli erilaista toimintaa. Leikkejä ja pelejä,
jotka sai kyllä herkimpiä kyyneliin. Otin tehtäväkseni toimia
suomalaisena äitinä, joka lohduttaa.

Tässä vielä uuden vuoden juhlintaa. Ne jotka eivät lähteneet reissuun saivat tulla kirkolle.
Söimme (yllätys, yllätys) ja jaoimme lahjat. Lahjoja ostettiin yksi per nuppi ja sitten arvottiin mitä saadaan.
Jouluna ei lahjoja jaella, mutta tämä juhla sitten korvaa lahjattomuuden.
Eva ja Marko sairastivat neljä viikkoa jotain sitkeää flunssaa ja tässä
Evalla kuumelaastari otsassa. Se muuten toimi! Ja nyt neljän viikon jälkeen tauti alkaa oleen voitettu, toimin nääs lääkärinä ja kävin kertomassa apteekissa mitä antibiootteja haluan :) 

Hänen "majesteettinsa" :)

Välillä vähän hippinäkin... 

Ja sitä lastenpäivää vielä yhteiskuvana 4-6 vuotiaiden koulusta.

Evalla on kynänkäyttö kehittynyt roimasti thai aakkosten myötä.

Ja synttäreitä tälle vuodelle on yhteisössä mahtunut jo kahdet, eli syödään paljon :D
Asia mitä varmasti tulemme kaipaamaan on valtava yhteisöllisyys! Keräännytään yhteen syömään ja juhlimaan, tehdään yhdessä asioita. Tämän kun saisi vietyä Suomeen!

Eva ja Pum Uttaradetin joulu / uusi vuosi valoissa,
vai liekö talvivalot kun vieläkin kadulla siis ovat.

Yhteisöllinen joulu

Nyt on sunnuntai iltapäivä ja joulu on niin ikään ohitse. Meillä on takanamme monia erilaisia jouluja, mutta tämä oli kaikkein erilaisin. Varmasti osasyy, että olemme maassa jossa ei joulua varsin ole. 

Mitä meillä sitten on ollut:

1. jouluna ei normaalisti ole vapaata, mutta kun olemme kristillisessä koulussa 

25. oli vapaata koulusta.

2. lahjoja ei anneta vaan seurakunta ja koulu antoi lahjat jokaiselle. Seurakunnan tilaisuudessa oli arvonta, jonka ansiosta kirkko oli täynnä ulkopuolista porukkaa. Huomattavasti kukkaro ystävällisempää siis.

3. kirkot olivat ilmeisimmin suunnitelleet tapahtumia yhdessä, koska jokaiselle päivälle löytyi oma kirkkonsa. Todella hienoa siinä mielessä, että jokainen pääsee menemään kaikkiin. Kirkonmenoja oli siis kaksi jokaiselle päivälle ja pituudet vähän eri luokkaa (neljä tuntia per kirkko).

4. yhteisöllisyys on ylitsepursuavaa länsimaalaisuuteen tottuneen näkökulmasta. Upeaa on se ettei kukaan joudu olemaan jouluna yksin, jollet ihan tahdo. Huono puoli on se, että joulu on äärettömän raskas tällä tahdilla ja huomenna jatkuu työt normaalisti. Hyvä puoli, saat ruokaa joka paikassa. 

5. ehkä tähän tottuisi, mutta tällä hetkellä on mielessä ensi joulu erämaassa ilman ristinsielua. 

Lapset onneksi osaavat iloita pienestäkin. Tässä näytelmäharjoittelut menossa,
muiden odottaessa. 

Me ollaan Evan kanssa omaksuttu thailainen selfie maailma. Niitä voi ottaa missä ja milloin vain,
kenenkään kummeksumatta. Kaikilla on puhelimet jatkuvasti käsillä.

Isommat koululaiset poseeraamassa

Äiti joutuu kampaajan uraa kokeilemaan... 

Takahuoneen kaunistautumiset menossa

Kuhinaa ja tohinaa

Upeat puitteet saatu aikaan! Muovituoleista tulee hienot huputettuina.

Eva ja yksi suomi lahja. Ne kyllä teki meidän joulun!
Ihmisten muistaminen antoi voimaa tähän koitokseen. 

Pukuja kului pyhien aikana. 

Yksi seurakunnista

Tämä oli tehty koulun juhliin. Edustettuina maat, jotka ovat auttaneet koulua.

Eva ja Tom

Pirpanat ihmettelee

Kaunis Melon

Esitys veti tämän pienen ihmisalun kovin vakavaksi.

Joulunsanomaan kuului täällä koko Raamattu.
 Joka paikassa tuotiin esiin alusta lähtien joulun merkitys.

Itämaan viisaat

Pojat esittämässä hienoa showta

Ohjelmat oli hienoja ja minusta on hienoa, että kristityt ovat ottaneet oman kulttuurin mukaan esityksiin.
Pitäisiköhän Suomessakin kokeilla tuoda evankeliumi letkajenkan tahtiin... 

Meidän enkun ryhmän esitys oli upea! Lapset olivat kuin olivatkin mukana. 

Prinsessa... mitenköhän tottuu Suomessa siihen, ettei ole
 ihailijakaartia enää ympärillä.

Paikallista tanssitaitoa mukana laulussa, ranskalaisthailainen tyttö.

Kuvat kertokoot enemmän kuin tuhat sanaa :)

Täällä on taas ollut menoa ja meininkiä, joka helpompi kertoa teillekin kuvasaldon kautta!

Silloin kun täältä löytyy kukkia niin ne on kyllä valtavan kauniita! 

Elämän valtatie on välillä pitkä, mutta onneksi päämäärä on kirkas :)

Joulutähti ihan normi kukkana täällä.

Huomatkaa Pumin varpaat alareunassa ;)

Eva rakastaa eläimiä ja Suomessa tulee kuulemma marsu kun pääsee kotiin...

Tänään vietettiin isänpäivää, joka on siis Kuninkaan syntymäpäivän
 kunniaksi järjestetty juhla.

Tytöt laitettuna tanssiesitystä varten.

Kakkos ja kolmosluokkalaisia nurseryn puolelta eli viisi ja kuusi -vuotiaat.
Pojatkin oli meikattuna juhlassa.

Suu täynnä "stiki riisiä" kuinkas muutenkaan. 

Tämä pikkumies paneutui tanssiin huolella :)

Eva ja isä osallistui pukemis kisaan :)
Eli vaatteet niskaan niin nopeasti kuin pystyy.

Juoksukisaa... 

Ja mitkäs pirpalot ne on jos ei köydenvetoa ole! Ilmeistä huolimatta tämä pää hävisi. 

Vielä kuvasatoa edellisen viikon Loi Krathongista. Eva tentissä.

Ihmiset lähettävät jokeen kauniita luomuksia viemään
huonoja ajatuksia ja tunteita pois.

Osa näistä tuotteista on kaloille kelpaavaa syötävää,
mutta kyllä tästä iso määrä jätettä syntyi järveen.

Ja sitten taivaalle tulipalloja... nähtiin yksi joka lensi suoraan puuhun ja jäi sinne.
Ei syttynyt paloa, vaikka aika pahalta tilanne näytti.
Osassa paikoista nämä on kiellettyjä juuri turvallisuussyistä.

Sitten thailaista käsityö näytettä. Tehty banaaninlehdistä. Käsittämätöntä!!

Sitten saatiin meillekin joulua Suomesta mummilta. Mikä ilo Evalla :)

Pikku hoitajamme työssään pienten puolella. 

Äiti ja tytär :)

Filosofista pohdintaa ;)

Viime aikoina olen pohtinut kuinka paljon meidän identiteettimme on kiinni kulttuurista. Ja kuinka se on nähtävissä jo pienen ihmisenkin elämässä. 

Ensimmäinen todella tärkeä osa minuutta on äidinkieli. Se että tulee ymmärretyksi omalla kielellä ja ymmärrät mitä ympärilläsi tapahtuu on aika iso juttu. Tein kasvatustieteissä tutkielmaa maahanmuuttajanaisten kokemuksista ja kaikki sanoivat, että on kamalaa, kun ei voi hoitaa omia asioitaan. Silloin kuvittelin ymmärtäväni mitä tarkoittavat, mutta vasta nyt huomaan mitä se todellisuudessa on. On erittäin raskasta, kun et voi keskustella kenenkään kanssa ja kaikki toiminta on työn ja tuskan takana. Oma yhteinen kieli on rikkaus! 

Toinen mikä hämmästyttää, että olen ollut joulu ihminen kovastikin paljon tähän asti. Mutta nyt huomaan, ettei täällä tunnu joululta vähäisimmässäkään määrin. Jotenkin lämpö yhdistettynä joulupukin rekeen ei tunnu yhteensopivalta. Eli olen kasvanut siihen että jouluun liittyy jokin tietty tunnelma. Varmasti ajan kanssa löytyisi uudet traditiot ja perinteet, mutta oman kulttuurin jutut ovat selkeästi vahvojen siteiden tuojia. Liekö sitten hyvä vai huono asia, varmaan kumpaakin. 

Tällaista filosofista pohdintaa tällä kertaa :) 

Eli rivien välistä on luettavissa, että on ollut hieman raskas kuukausi ;)

Ei väsytä ei... Millään ei saa päiväunille, mutta välillä sitten lamppu vain sammuu.

Hieno neiti on hieno neiti :)

Eläinrakkaus on valtavaa, tosin en ihan
varma että molemmat tässä tuntevat samoin... 

Tiistaisin on vapaa pukeutuminen koulussa, selkeä lemppari kaikille.

Koulussa harjoiteltiin ostamista ja myymistä.