Good news! Ei syfilistä...

Keksin, että voin tulla koulun nettiin jotta saan kuviakin! En ihan tyhmä siis :D

Otetaanpa ensimmäisenä otsikko käsittelyyn ;)

Siispä... meidän piti saada työluvat vaikka palkkaa emme saakkaan, joten aloitimme prosessin. Onneksi meidän ei tarvinnut tehdä urakkaa yksin, koska olisin jättänyt kesken prosessin. Suomen työkkärihakemukset ja kela paprut on kuulkaa pientä täällä! 

Ensinnäkin meidän piti täyttää läjä papereita, saada kopiota sieltä sun täältä. Jerekin valokuvasi Suomessa meille todistuksia, jotta saimme kaikkea tarvittavaa paperia viranomaisille. Sen jälkeen piti allekirjoittaa pino paperia ja kuten arvata saattaa, meillä ei ole harmainta aavistustakaan mihin olemme nimiämme lämineet :) Paperia kertyi ainakin sentti per henkilö. Sitten piti mennä valokuvaan, koska Suomesta otetut oli liian suuria, ehdotin saksia... ei käynyt. Kuvat saatuamme täytyi katsoa toinenkin kerta, että olenko ihan takuulla kuvassa! Kuvaa oli nimittäin vaalennettu niin etten pahimpaankaan Suomen talviaikaan näytä sellaiselta valkonaamalta :) Meinasivat vissiin että pimensin kuvan...

Niin juu ja se hyvä uutinen. Meidän piti saada lääkärintodistus, että olemme terveitä. Marssimme lääkärin pakeille (kun viimein löysimme klinikan jonne lääkäri oli saapunut sinä päivänä) ja hän passitti meidät lähimpään labraan ottamaan syfilis testiä. On pakollinen työluvan saamiseksi. Eipä siinä mitään kuin sitten labraan, jossa oli erittäin taitava piikittäjä. Vartin odotuksen jälkeen hän istuskeli tiskinsä takana ja huusipa sitten kaiken kansan kuullen, että puhtaita ollaan. Mitäpä sitä kainostelemaan. 

Mutta joka tapauksessa lopputulos oli työluvat! Ja nyt odottelemme viisumeita. Se onkin sitten vissiin ihan kokonaan eri stoori. Ensimmäiseen virastoon vietiin jo sama sentin - kahden paksuinen nippu paperia ja jossain vaiheessa lähdemme johonkin parin sadan kilometrin päähän immigrant toimistolla käymään. 

Joten sitä odotellessa :)

Kävimme jossain puistoalueella missä oli tälläinen aidattu kala-allas.
 Ihan mieletön määrä kaloja ja niitä sai ruokkia. Hauskaa puuhaa, vaikkakin aika märkää.

Ja puistossa siis pääsi Evakin vähän leikkimään. Olemme olleet
kahdessa eri puistossa, jossa isot lasten leikkialueet. Lauantaina koululle tuli oma leikkipaikka lahjoituksena joltain ulkomaalaiselta. Toivottavasti joku päivä tämä nursery school saa myös oman! 

Kolmenkymmenen kilometrin päästä löytyi vesiputous.  Noin 9 vuotta sitten oli sadakautena tulvat tulleet ja tuhonneet koko alueen tappaen myös paljon kylän väkeä. Putous oli rakennettu uudelleen vaikkakin pienempänä.

Tulvan tuhot näkyivät edelleen. Portaiden alta oli maa kadonnut. 

Voitteko uskoa, mutta nämä kaksi ovat molemmat 3 v...!

Lasten luokkaretkellä Markokin pääsi kokeilemaan palloa, joka oli siis veden pinnalla.
Bond meininkiä siis. 

Viikon jälkeisiä mietteitä

Ei muuten enää tämäkään nainen palele...! Olen varmaan tännekin joskus maininnut, että kylmyys on asia jota vihaan. Joku lähettiveteraani sanoi meille, että jaa menette sinne hornankattilaan pilke silmäkulmassaan. Hymähdin, mutta enpä hymähdä enää :) Huikea ero Chiang Maihin ja paikalliset sanovat, että ihanaa kun nyt ei ole kuuma! Tjaa mitähän se sitten on, kun on kuuma...

Mitäpä meille kuuluu:

- kukko tykkää herätä 5:45 viimeistään korisemaan 

- olemme aloittaneet kieliopinnot paikallisten kanssa

- Eva aloitti koulun eilen ja voi olla, että opettaja parka haluaa vaihtaa työpaikkaa aika pian. Opettaja ei puhu oikein englantia, joten hänelle ei mennyt ymmärrykseen alussa ettei tyttöparka puhu englantia sen enempää kuin thaitakaan. Hän yritti ja yritti ja viimein epätoivoissaan sai selville, että jaa kyseessä ei välttämättä olekaan täysi imbesilli lapsi vaan vain ummikko. Samoin tämä thai kulttuuri on hieman erilaista tässä olemisessa. Thai lapset käyvät kiltisti nukkumaan ja toistavat sanoja lattialla istuen, kun taas Eva on ihan sitä mieltä että opettajaa olisi vähän kiva kiusata ja juoksuttaa ympäri luokkaa :) Ehkäpä löytävät yhteisen kielen tässä jossain välissä. Ja nopeasti Eva tuntuu oppivan; poimii sanoja sieltä täältä kaikista kielistä ja toistelee niitä sopivan paikan tullen. 

- tänään aloitimme työpaikoissamme

- sisiliskon kakkaa on aika pitkälti joka paikassa

- sammakko osaa istua seinällä, joten lienee spidersammakko

- hämähäkki tuli nähtyä ja se oli sairaan suuri

- paikalliset ovat ihania, ystävällisiä ja avuliaita

- kotia laitettu ja kiitos suomalaisen ystävämme saamme tänne myös ilmastoinnin pian, joka helpottaa  jaksamistamme paljon

- olemme maistaneet hedelmiä ja ruokia, upeita makuelämyksiä (jollei vedä keuhkoja täyteen chiliä) 

- vessapaperi on ohkasempaa kuin meidän servettimme 

- Marko pelaa jalkapalloa lasten kanssa varmaan sydärin uhalla hien valuessa norona

Eli meille kuuluu aika paljon ja tässä vain osa. Tuntuu, että olisimme olleet täällä jo iäsyyden, mutta silleen hyvällä tavalla :)

Arvaatkos mitä tässä tehdään? No tietenkin yritetään saada hikkaa pois! Marko oli niin epätoivoinen,
että minunkin parantamisehdotukset meni läpi :) Juoda siis kupin väärältä reunalta; muuten hyvä mutta meinasi
vetää vettä nenäänsä, eikä lopulta edes auttanut ;)

Lähtöjuhlaa

Tänään oli tunteikas päivä! Seurakuntamme järjesti meille kahdelle lähtijäperheelle lähtöjuhlan. Oli hienoa kokea rakkautta ja lämpöä niin monen ihmisen taholta <3

Kuvat kertokoot enemmän...

Ja sitten oli puheen vuoro...

Vallan vakavina seisomassa juhlan alkaessa

Eva keksi omaa tekemistä
äidin ja isän puhuessa

Tunteet vaihteli puheen aikana,
mutta selvittiin :)

Seurakunta siunasi meidät matkaan! 

Ja sitten päästiin itse asiaan eli emäntien loihtimaan kahvipöytään.
Eva vaihtoi perhettä ihan tyystin ja tässä sitä poseerataan rakkaan
tädin sylissä. Jere aikoinaan sanoi Evan ikäisenä, että mä en äiti enää
tarvi sua kun mulla on uusi äiti. Kirsi on siis kovin rakas. 

Eva ja Vera eli serkusten ruttaus

Veli ja sisko <3

Kiitos myös kongolaisille, jotka tulitte saattamaan
 meidät matkaan. Se merkitsi meille paljon!

Onko tämä sitä liian suuriin "saappaisiin" astumista?

Kauniit kukat muistuttavat vielä hetken aikaa meitä
 lämmöstä ja rakkaudesta mitä tänään saimme kokea.
Iso kiitos jokaiselle.  

Viisumit hallussa!

Tänään ne sitten tuli! Nimittäin viisumit :) 

Ihan kuulkaa polkaisin pyörällä hakemaan ne keskustasta, kun Marko oli autolla töissä. Piti nimittäin heti nähdä, että tuliko viisumit vai jotain lisäselvitys pyyntöjä. Ihan täydellisyyttä hipoen homma ei kyllä hoitunut; viisumit oli laitettu alkaneeksi jo 10.7. joten menetimme nyt kuukauden oleskeluaikaa. Täytyy selvitellä hoituuko homma Thaimaassa vai pitääkö vielä pyrkiä suurlähetystön puheille. 

Muuttopuuhastelut on aloitettu ja ystäviä tavattu. Koen olevani kyllä erityisen onnekas, kun ympäriläni on ihmisiä jotka oikeasti välittävät! 

Eva tutkaili Lappeenrannassa leikkimökin... 

...kun taas isukki tutkaili hiekkaveistosten ihmeitä.

Vietettiin siskon perheen kanssa laatuaikaa kiipeämällä Mäntän vuorelle.
Ja sitten joku järki idea oli juosta nämä sadat rappuset ylös...
ei pitäisi vanhan enää kokeilla rajojaan, selkä ei nimittäin ihan
ollut samaa mieltä ;)

Mäntästä löytyi myös ulkokirkko.

Ja sitten on alkanut tämä ihana
muuttopuuhastelu...

Käsittämätöntä mistä sitä tavaraa riittääkin,
vaikka niin kuvittelin ettei sitä nyt enää ole juuri mitään. 

Tässä on nyt se viimeinen tehty asia, viisumit kunnossa.

Luopumisen tuskaa

Lentolippujen päivämäärä osoittaa 11.8. olevan lähdön hetken. Tähän asti on tuntunut että sehän on vielä niin kaukana ettei hätää mitään, mutta tarkempi laskutoimitus kertoo vaivaisesta 33 päivästä. Tämä laskutoimitus tapahtui siinä vaiheessa, kun mietittiin montako sanaa voidaan oppia ennen muuttoa. Kielikurssin kuuntelun jälkeen totesimme ettei vissiin yhtäkään!! Voiko vaikeampaa kieltä oikeasti olla :P
No se 33 päivää on muuten pelottavan vähän vaikka ei opittaisi mitään...

Tämä viikko on ollut luopumista itse kullekin meistä. Eva sulki päiväkodin oven viimeistä kertaa, minulla oli läksiäiset töissä ja olemme myyneet omaisuuttamme. Luopuminen ihmisistä, tutusta ja turvallisesta sekä myös omaisuudesta ei ole muuten ihan helppoa.

Se on helppoa ajatuksentasolla niin kauan kuin mitään konkreettista ei ole tapahtunut. Mutta vaivalla hankittuja ja omalla työllä maksettuja asioita on oikeasti haikea jättää. Kysyin aikaisemmin jo Markolta, että mitäs jos oikeasti alettaisiin elämään "normaalien" ihmisten tapaan. Oltaisiin tyytyväisiä kauniiseen kotiimme ja töihimme. Marko ei epäröinyt hetkeäkään vastatessaan, että ei se toimisi. Se ei ole meidän juttumme ainakaan nyt ja tympääntyminen iskisi. Näinhän se on, mutta toivon todellakin tämän kaiken luopumisen olevan sen arvoista. Toivon joku päivä voivani sanoa, että kaikki se mistä me luovumme on ollut sen arvoista.

Ja toisaalta ei tämä kosketa pelkästään meitä! Isovanhemmat joutuvat lähettämään lapsenlapsen maailmalle ja omat lapsensa. Meidän aikuiset lapset joutuvat lähettämään meidät maailmalle ja me joudumme jättämään heidät kaikki kolme toiseen maahan. Tokikin kaksi asunut jo omillaan, mutta sama maa kumminkin tekee asiasta jotenkin erilaisemman. En tiedä heistä, mutta itselle tekee kipeää lähteä juuri heidän takiaan. Luojan kiitos nykytekniikasta ja välimatkojen "pienentymisestä". Jos oikein iskee hätä olemme takaisin alle vuorokaudessa.

Kaduttaako jo vai? No ei sentään :) Toteampa vain ettei tämä ole helppo rasti ja kaikkeen siihen kivaan mitä tuleman pitää liittyy myös toinen puoli...

Syreeni on ehkä paras tuoksu kesässä!

Puutarha kukoistaa, vaikka en viherpeukalo olekaan 

Eva löysi laatikoiden tyhjäyksen edetessä itselle mieluista puuhastelua.

Pieni talo preerialla...

Evan saama kaunis kortti kertoo, että Eva on antanut haleja,
naurua ja monia topakoitakin hetkiä. Meidän Evako topakka, ei kai :)

Työkavereiden yllättämänä!

Matka alkaa!

Paljon on tapahtunut sitten viime kerran, kun täällä olen kirjoittanut. Ehkäpä on siis aika tuoda julki suunnitelmia...

Viimeinen vuosi on kulunut Isossa Kirjassa töitä tehden. Kiitos ja kumarrus siitä oppivuodesta minkä olen saanut kokea!
Nyt on kuitenkin aika jatkaa matkaa ja nyt pahasti näyttää siltä, että suuntamme on Pohjois-Thaimaa elokuussa.

Mitäkö menemme tekemään? Näin alkuun menemme Uttaradetiin kristilliseen kouluun vapaaehtoistyöhön, ensisijaisesti opettamaan englantia ja auttamaan paikallista seurakuntaa sen toiminnassa.
Me emme saa kannatusta mistään seurakunnasta vaan lähdemme liikkeelle vanhalla hullulla metodilla nimeltään uskonvarassa :) Tämä ei todellakaan ole oman luonteeni mukaista eikä todellakaan ole helppoa hypätä tuntemattomaan tässä iässä ja lapsen kanssa. Onko tässä sitten jotain järkeä? No ei sitten niin mitään tekemistä järjen kanssa! Täysin hullua kieltäytyä työstä täällä ja jälleen kerran laittaa koti kasaan.

Miksi me sitten teemme tämän? Oletko nähnyt Schindlerin lista elokuvaa? Siinä Schindler elokuvan lopussa, kun pelastetut kiittävät häntä, Schindler toistaa vain yhtä lausetta: voi kunpa olisin pelastanut yhden lisää, edes yhden lisää... En kuvittele, että olemme pelastajia :) mutta uskon ja luotan, että voimme vaikuttaa edes yhden ihmisen elämään siellä. Uskon, että meidän mukanamme tulee pala taivasta näiden ihmisten luokse Thaimaassa ja edes yksi voi saada paremman mahdollisuuden elämälleen. Nähtäväksi jää mitä tapahtuu ja miten elämämme sujuu siellä tuhansien hymyjen maassa.

Tervetuloa mukaan seuraamaan seikkailujamme!!

Harjoittelimme Thaimaata varten skootterilla ajelua
kolme päällä ja tietty ilman kypärää! Eva nauroi riemusta, kun äiti kiljui montuista.
Ne ei muuten tunnu hanurissa mukavilta, kun alla ei muuta kuin omat pehmusteet :) 

Hurjastelu jatkui ilman äitiä... 

Jeesus erotiikkamessuilla

Provosoiva otsikko eikö totta ;)

Pitkästä aikaa piti tarttua päivänotsikoihin ja jäin pohtimaan ihmisten ajatuksia siitä, että kirkko osallistuu erotiikkamessuille omalla pisteellään. Joten muutama ajatus näin ruokatunnin ratoksi... 

Alkuun ajatus tosiaan oli, että mitä ihmettä??? Mutta kun tarkemmin aloin asiaa pohtia, ajatushan on mitä loistavin ja vielä erittäin raamatullinenkin…

Erotiikkamessujen ideologia on takuu varmasti kaukana raamatullisuudesta ja sen edustamista arvoista, mutta ajatus että Jeesus on erotiikkamessujen keskellä onkin jo ihan toinen asia.

Missäpä Jeesus kulki omana aikanaan kuin siellä missä ihmisetkin!? Jeesus meni sinne minne sen aikalainen uskonto kulttuuri ei mennyt! Jeesus kohtasi ja kosketti niitä ihmisiä joihin muut eivät. Jeesus oli siellä missä olivat ihmisetkin ja toi pelastuksen ihmisten keskuuteen. 

En nyt ehkä lähtisi evankelioimismatkalle erotiikkamessuille, mutta pointtini on Jeesuksen opetus: evankeliumi kuuluu sinne missä ihmisetkin ovat. Jeesus ei käskenyt rakentaa seurakuntia ja ympäröidä se barrikaadeilla vaan pyysi, että me astuisimme ulos niistä murtaen aidat ympäriltämme.

Joten ylös, ulos ja lenkille :)