lauantai 29. joulukuuta 2012

Lähtölaskenta alkaa :)

Se on sitten joulu ohitse ja Thaimaan matkaan on enää viitisen päivää aikaa, isä on laskenut jo tunteina joten siltä voi tarkistaa tarkemman ajankohdan ;)

Viikkoa ennen joulua pakkasimme kaikki loput tavaramme Keuruulta kasaan ja laitoimme ne varastoon. Huonekalut lähtivät kiertoon lukuunottamatta Jeren tavaroita. Uutta asuntoa helmikuulle ei ole vielä tiedossa lukuisista etsinnöistä huolimatta. Kukaan ei ollut valmis vuokraamaan niin kauas kuin vasta helmikuulle... No mene ja tiedä onko siinä jokin suurempi tarkoitus ettei kotia vielä löytynyt, mutta eiköhän sitä jotain löydy tammikuun aikana. 

On ollut hassua olla "koditon". Muutamassa Ikean kassissa on ollut maallinen omaisuus matkassa ja siskon luona saatu olla. Ihan opettavainen kokemus kaiken kaikkiaan: huomaa että pienellä määrällä tavaraa pärjää vallan mainiosti, omistan maailman parhaan perheen ja ystävät joiden luona voimme majailla sekä toisaalta sekin on tärkeää huomata, että oma koti jossain muodossa on kyllä ihan kiva silti omata, vaikka onkin mukavaa kun ihmisiä on ympärillä. Siskon tyttö Verakin joutui miettimään asumisjärjestelyjen myötä kuumeisesti ennen muuttoamme heille, että olemmeko nyt Karvisia vai Kaplaksia, kun asumme kaikki samassa paikassa :)

Eräs työajan ystäväni lähetteli minulle meiliä ja kysyi, että mikä on nyt oikein perimmäinen tarkoitus tällä kaikella toiminnallamme. Aloin miettimään mietteitä syviä ja tutkimaan ihan oikeasti, että onko ajatukseni vain vaihtelun hakua vai kenties kaipuuta lämpöön. Vaikka kaikki onkin seikkailua tällä tavalla eläen niin tätä ei oikeasti pidemmän päälle kestä. Tällä tarkoitan, että koko aikainen ajatus siitä että jäädäänkö vai lähdetäänkö johonkin ajaa hulluuden partaalle jo ihan käytännön tasolla. Esimerkkinä automme, joka on päättänyt levitä käsiin. Nyt hyvä kysymys on korjataanko romusta vielä kulkuneuvo vai jos jäädäänkin Suomeen kannattaisiko ostaa uusi, mutta jos ei jäädäkään meillä turhaa uusi auto... Eli seikkailunhalu ei kanna elämässä kovinkaan pitkälle ainakaan lasten kanssa. Kyllä tämän kaiken takana on se, että meillä on vahvasti tahtotila mennä sinne missä apua kaivataan niin käytännön tasolla kuin hengelliselläkin. Ja jos se ei ikinä toteudu ulkomailla niin Suomessa on ihan takuulla työsarkaa.  

Päivittelen blogia matkaltamme sikäli kun netti on saatavilla, joten voit olla mukana matkassamme jos haluat. Rukoukseni on, että matka avaa meille uuden oven seuraavaan määränpäähän ja edes yksi ihminen voisi kohdata Jumalan matkamme aikana. 

Siunattua Uutta Vuotta! 


Eva viimeisten tavaroiden luona odottamassa paappaa. 




Jouluruoat itse asiassa oli ihan hyviä vaikka Lila nappasikin oivan otoksen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti