perjantai 26. helmikuuta 2016

Suunnitelman muutoksia ja uusia haasteita

Saavuimme tänne Uttaradetiin viime elokuussa ja tarkoituksena oli olla toukokuun alkuun saakka. Määräaika laitettiin siksi, jotta pysyisimme sosiaaliturvassa kiinni ja siinä vaiheessa tietomme oli, että kouluvuosikin päättyy silloin. Lähdimme ilman virallisia kannatuksia tai palkkoja liikkeelle ja voimme todeta, että mitään ei ole puuttunut! 

Nyt kuitenkin suunnitelmiin tuli pieni muutos, kun Suomen päässä talomme jää tyhjilleen. Palaammekin siis maaliskuun loppupuolella ja onneksi myös kouluvuosikin loppuu jo tähän maaliskuun alkuun. 

Aika jakomielitautinen olotila meneillään... kiva nähdä Jere sekä miniä ehdokas ja perhe sekä kaikki rakkaat ystävät - sitten tulee kauhu miten selviämme ilman tuloja Suomessa talon kanssa - sitten tulee lepo, Jumala auttanut tähänkin asti - sitten tulee ikävä näitä ihmisiä täällä ja täytyy myöntää ettei se Suomen lumi kyllä houkuta ja sitten tulee taas ahdistus... 

Tulevaisuus on siis täysin avoin! Toisaalta aika kutkuttava tilanne nähdä mihin kaikki kehittyy, mutta toki olisi kiva jotain varmuutta olla jo jostain. Oliko siis vaivan väärtti tulla tänne ja "sotkea" hyvät kuviot kotona? Ehdottomasti! Puhuimme yksi ilta Markon kanssa, että jos tällä tietomäärällä nyt pitäisi päättää tulemmeko tänne vai ei, niin vastaus olisi että tulisimme. 

Elämä Suomessa on kovin erilaista ja montaa asiaa tulemme kaipaamaan täältä. Suurin ehkä niistä on kuitenkin tämä yhteisöllisyys ja toisin sanoen ihmiset. Suomessa ei pääse kokemaan tällaista. Toivottavasti osaamme itse luoda edes hieman yhteisöllisyyttä tämän jälkeen. Se on oikeasti elämän rikkaus. On upeaa miten toisistaan pidetään huolta ja tehdään isolla porukalla retkiä yms. Hmm hieman otan sanojani takaisin... lähetyslinja oli vähän tähän suuntaan, terveisiä teille :)

Jos siis tarvitset taloa Keuruun suunnalta ole yhteydessä tai jos keksit meille töitä sekin käy ;D 


Ystäväni kerran hermostui miehelleen ja äkäisenä pohti ettei miehistä ole mihinkään.
Sitten hän keksi, että no tarvitaan niitä ainakin painavien taakkojen kantamiseen :) 

Osa meidän perheestämme <3
We will miss you so much!

Eva on ollut loistava matkakaveri. Ei ole koskaan valittanut ja nukkunut missä sattuu.
 Kotona ollessa kyselee, joko taas mentäisiin johonkin retkelle :)
Syntynyt lähetyslinjalla, joten suonissa taitaa virrata lähetystyö.

2 kommenttia:

  1. Tutun tuntuista on tuo teidän elämänne ja tunteiden vuoristorata. Tässä vaiheessa voi kai vain toivottaa ihmeitä tapahtuvaksi, ja kyllähän niitä vieläkin tapahtuu.

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa Suomeen takaisin.
    Uskon että asiat järjestyvät, raha-asioidenkin kohdalla täällähän saa mm. työttömyyskorvausta. Tänne asettuminen tosin voi kestää hetken, mutta pian varmaan huomaat että on kesä ja aikaa on kulunut tarpeeksi. Arki on varmasti erilaista mutta eiköhän tämäkin arki ole silti hyvää kun siihen sekoittaa jotain matkalla opittua. Muista että ystäviin eri puolella maailmaa on nykyään tosi monta yhteydenpito mahdollisuutta.
    Mielenkiintoinen blogi, toivon että kirjoitat jatkossakin.

    VastaaPoista