Matka alkaa!

Paljon on tapahtunut sitten viime kerran, kun täällä olen kirjoittanut. Ehkäpä on siis aika tuoda julki suunnitelmia...

Viimeinen vuosi on kulunut Isossa Kirjassa töitä tehden. Kiitos ja kumarrus siitä oppivuodesta minkä olen saanut kokea!
Nyt on kuitenkin aika jatkaa matkaa ja nyt pahasti näyttää siltä, että suuntamme on Pohjois-Thaimaa elokuussa.

Mitäkö menemme tekemään? Näin alkuun menemme Uttaradetiin kristilliseen kouluun vapaaehtoistyöhön, ensisijaisesti opettamaan englantia ja auttamaan paikallista seurakuntaa sen toiminnassa.
Me emme saa kannatusta mistään seurakunnasta vaan lähdemme liikkeelle vanhalla hullulla metodilla nimeltään uskonvarassa :) Tämä ei todellakaan ole oman luonteeni mukaista eikä todellakaan ole helppoa hypätä tuntemattomaan tässä iässä ja lapsen kanssa. Onko tässä sitten jotain järkeä? No ei sitten niin mitään tekemistä järjen kanssa! Täysin hullua kieltäytyä työstä täällä ja jälleen kerran laittaa koti kasaan.

Miksi me sitten teemme tämän? Oletko nähnyt Schindlerin lista elokuvaa? Siinä Schindler elokuvan lopussa, kun pelastetut kiittävät häntä, Schindler toistaa vain yhtä lausetta: voi kunpa olisin pelastanut yhden lisää, edes yhden lisää... En kuvittele, että olemme pelastajia :) mutta uskon ja luotan, että voimme vaikuttaa edes yhden ihmisen elämään siellä. Uskon, että meidän mukanamme tulee pala taivasta näiden ihmisten luokse Thaimaassa ja edes yksi voi saada paremman mahdollisuuden elämälleen. Nähtäväksi jää mitä tapahtuu ja miten elämämme sujuu siellä tuhansien hymyjen maassa.

Tervetuloa mukaan seuraamaan seikkailujamme!!

Harjoittelimme Thaimaata varten skootterilla ajelua
kolme päällä ja tietty ilman kypärää! Eva nauroi riemusta, kun äiti kiljui montuista.
Ne ei muuten tunnu hanurissa mukavilta, kun alla ei muuta kuin omat pehmusteet :) 

Hurjastelu jatkui ilman äitiä...