Mitäpäs meille kuuluu? Evan kanssa arkea, maisteri opintojen viimeistä kurssia ja gradun suunnittelua sekä tulevaisuuden mietintöjä. Eva on hivenen aiheuttanut lääkäreille päänvaivaa, kun hänelle ilmaantui omituinen patti kainaloon, vieläpä aika iso sellainen. Perjantaina lääkäri päätti kokeilla antibiootti kuurin vaikutusta viikon ajan. Villi veikkaus hänellä oli, että kalmetointirokotteesta olisi mennyt bakteeri sisään ja tehnyt oman paikallisen pesäkkeen kainalon rauhaseen / imusolmukkseeneen. Mene ja tiedä, katsotaan toimiiko lääkkeet.
Kaikki on edelleen kauniisti avoinna lähtömme suhteen, mutta omassa päässä pyörii toki suunnitelmia jos jonkinlaisia. Olemme miettineet lisäopintojen hankkimista Australiassa, mutta se maksaa jälleen kerran ison summan rahaa ja toisaalta tuota opiskelua on takana jo niin paljon ettei ihan enää motivaatio ole kohdillaan. No ehkäpä syksy tuo tullessaan jotain uutta tietoa.
Muuten kesä on muistuttanut kuinka onnekas olen kun omistan ihanan perheen ja ihania ystäviä. Olo on tuntunut prinsessalta kaiken huolenpidon jälkeen!
Olemme lähdössä ensi viikolla nuortenleirille ja siellä opetan pari tuntia joista toisen aiheana on synti. Tapasin juhannuksena yhden pastorin puolison, joka sanoi että synti on jo kovin vanhentunut aihe mistä ei kannata nykyihmisille puhua. Se ei kuulemma oikein vetoa. Hmm... voipi olla, mutta kun aihetta aloin miettiä niin jo iltalehden otsikot kertovat karua kieltä. Ehkä nykyihminen käyttää sanaa etiikka ja moraali ja kaikki olemme varmasti yhtä mieltä, että tappamiset ym. kauheudet ovat väärin. Synti on kristittyjen käyttämä sana näistä tapahtumista, eikä siis ollenkaan vanhanaikaista. Tuomiopäivän profeetaksi ketään en kannusta, mutta mielestäni synnin tekeminen vahingoittaa silti sekä tekijää että ympäristöä.
Pääsiäisenä oli jossain lehdessä juttu toimittajasta, joka päätti pääsiäisen kunniaksi elää Raamatun lain mukaan. Toimittaja otti Vanhan testamentin kouraansa ja kertoi lopputuloksen olevan mahdoton toteuttaa ja naurettavaa. Sanatarkkaan en enää muista, mutta tämä jäi mieleeni. Näin suurin osa ihmisistä varmasti ajatteleekin, että uskovan elämä on rajoittunutta ja täynnä käskyjä. Kaikki tiedämme, että murha on väärin, joten sitä ei saa tehdä. Jeesus kuitenkin opetti vuorisaarnassaan, että jokainen joka vihastuu veljeensä ansaitsee oikeuden tuomion. Se on meidän sydämemme asenne ja motiivi mikä vaikuttaa. On helppoa olla tuomitsemassa sen mukaan mitä näemme, mutta unohdamme että motiivit voivat olla mitä sattuu hyvänkin teon takana. Uskovana eläminen on ennen kaikkea vapautta ja iloa, ei kieltojen viidakkoa.
Synti sanana tulee hepreankielestä ja tarkoittaa maalin ohi ampumista. Eli toisin sanoen Jumala määrittelee synnin teoksi, joka on tietoista toimintaa Hänen normejansa vastaan.
Meistä ei kukaan pysty oikeilla ja hyvillä teoilla saavuttamaan Jumalan normeja. Onneksi Jumala tiesi tämän ja rakensi sillan:
No niin pääsitte osallistumaan nuorten raamiksen lyhyeen yhteenvetoon :) Seuraava raamis pitäisi valmistaa ja aiheena on miten kristityn sitten pitäisi elää. Kiinnostaako? Blogin hyvä puoli on se, että saan ihan itse päättää mitä kirjoitan ja lukija saa päättää haluaako lukea :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti