Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen kirjoitellut tänne yhtikäs mitään. Laiskuus tainnut iskeä... tai sitten odotuksen tuskaisuus, vauva näyttää perineen äitinsä jääräpäisyyden eikä tule ulos... ei kun isältähän ne kaikki huonot piirteet perittiinkin :)
Facen sivuilla oli hauska kuva näistä kahdesta koirasta, jossa on hyvää vihanhallintaa havaittavissa; kun olet vihainen jollekulle, auttaa kun istuu alas ja miettii ongelmaa. Haavelipa sitten istuu toisen pään päälle pohtimaan tilannetta :)
Tämä ei loppujen lopuksi ole kovin kaukaa haettua ihan tosi elämässäkään. Hihojen palaessa johonkin mielummin jätämme huomiotta koko ärsyttävän tyypin koko loppuelämäksi. Asioistahan ei kannata puhua ja jos vielä kyseessä pohjalainen joka ei puhu eikä pussaa hiljaisuus on taattua. Tässä saattaa vain käydä niin, että ihmiset loppuvat jossain vaiheessa ympäriltämme.
Anteeksianto ja anteeksisaaminen liittyvät läheisesti riitojen ratkaisemiseen. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että anteeksisaaminen on aika vaikeaa. Sen oppii jo lapsista, joiden on niin hankalaa pyytää anteeksi (olisikin vain lapset...). Anteeksi pyydettäessä joutuu nöyrtymään toisen edessä ja joutuu tilanteeseen jossa oletkin toisen vallan alla. Antaako hän anteeksi vaiko eikö.
Raamattukin kertoo vertauksen isästä jolla oli kaksi poikaa. Toinen pojista päätti kokeilla siipiään maailmassa ja vaati saada osuutensa perinnöstä jotta voisi temmeltää maailmalla. Isä antoi pojan osuuden ja poika sai viettää railakasta elämää. Tuli kuitenkin päivä, kun rahat loppuivat ja poika joutui miettimään uudemman kerran tulevaisuutta. Ainoa toivo oli nöyrtyä ja pyytää anteeksi isältä. Mietipä miltä pojasta on tuntunut! Tuhlannut kaiken ja sitten pitäisi tulla isän kasvojen eteen kertomaan, että arvioinpa tilanteen pahasti pieleen. Poika kuitenkin lähtee kotia kohden ja ennen kuin hän pääsee ovelle saakka isä juoksee vastaanottamaan poikaansa. Vanhempien rakkaus ei lopu lapsen töppäilyjen kohdalla.
Vertauksella Jeesus halusi opettaa meille, että me olemme lähteneet pois Hänen luotaan. Hän ei estä eikä käytä pakkokeinoja pitääkseen ketään lähellään, mutta jää odottamaan paluutamme.
Jeesus opetti meitä myös anteeksiantamisen jaloon taitoon. Pietari kysyi jalona Jeesukselta riittääkö jos hän antaa samalle tekijälle jopa seitsemän kertaa anteeksi. Jeesuksen vastaus mahtoi hämmästyttää: ei se ei riitä vaan sinun tulee antaa anteeksi jopa ylitse viisisataa kertaa samaiselle rikkojalle. Eli ei luvun mukaan. Tämä ei suinkaan tarkoita, että olemme ovimattoja ja painamme kaiken villaisella. Jumala tahtoo oikeutta ja vihaa väärintekijöitä, mutta se ei estä Häntä antamasta heille anteeksi. Anteeksiantaminen ei ole pakkokeino vaan sydämestä lähtevä asenne, joka muuten ennen kaikkea auttaa itseäni. Katkera ihminen ei ole mukavaa seuraa muille eikä varmasti itselleenkään.
Tämä viikko on hyvä aloittaa anteeksiannon ja anteeksisaamisen merkeissä. Korjataan rikkoutuneet suhteet, eikä anneta olemassaolevien mennä rikki jääräpäisyyden vuoksi.
"Anna meille meidän rikkomuksemme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet." Matteus 6:12.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti