perjantai 11. huhtikuuta 2014

Jeremian oppitunti

Ajattelinpa jakaa ajatuksia Jeremian kirjan tiimoilta.

Tutkin itse systemaattisesti aina jotain Raamatun kirjaa, eli en vain lue vaan tutkin taustaa ja kaikkea mitä kyseinen teksti merkitsee. Vanhan Testamentin kirjat eivät ole niitä helppolukuisimpia, eikä kaikessa aina tunnu olevan edes merkitystä ensisilmäyksellä. Kuitenkin jo pienen vaivan jälkeen kirja saattaa avautua aivan uudella tavalla. Oma Raamattuni näyttääkin uudelleen kirjoitetulta, kun sivut on täynnä kuulakärkikynää. Pitänee ostaa uusi Raamattu sen jälkeen kun kaikki kertaalleen tällä menetelmällä luettu :) 

Mutta jos kiinnostaa kulkea Jeremian ja minun kanssa kahden ekan luvun verran matkaa ollos hyvä…

Jeremia syntyi n. 645 eKr. ja palvelustehtävänsä kesti yli 40 vuotta. On siinä miehellä ollut pitkä ura tämän päivän pätkätöihin verrattuna. 

Jeremia Michelangelon silmin

Jeremian tehtävä ei ollut helppo. Hänet kutsuttiin kertomaan ettei Jumala voinut enää sietää oman kansansa toimintaa ja että Jumala rankaisisi myös koko maailmaa sen synneistä. Toisaalta Jeremia sai myös lohdutuksen sanoman kerrottavakseen; uusi liitto tulisi kuulumaan jokaiselle, Jumala halusi synnistä huolimatta saada ihmiset yhteyteensä. Jeremia itse ei ollut temppelin sisäpiiriläinen, joka lisäsi hänen tehtävänsä vaikeutta; hänellä ei ollut lupa kritisoida temppelin toimintaa oman asemansa vuoksi.

Mutta Jumala valitsi Jeremian tähän tehtävään ja sanoi että hänen tarvinnut pelätä mitään eikä ketään ja Jumala itse antaisi kyllä sanat jotka puhua. 1:10 sanoo ”Sinun tulee repiä ja särkeä, tuhota ja hävittää, rakentaa ja istuttaa.” Jeremian tuli siis puhua syntiä vastaan, julistaa tuomio mutta kertoa ennen kaikkea että on toivo ja uudistus.

Toisen luvun teema koskettaa Jumalan omia lapsia, jotka käyttäytyivät uskottoman puolison tavoin Jumalaa kohtaan. Papit opettivat mitä opettivat ja ihmisten hengellinen käyttäytyminen oli vain ulkonaista muotojumalisuutta. Ihmiset kävivät temppelissä käyttäytyen kuin olisivat uskollisia Jumalan palvelijoita, tekivät rituaalit, mutta ne olivat Jumalan mielestä tyhjänpäiväisyyttä. Rituaali ilman todellista jumalanpalvelusta oli vain tyhjiä tekoja. Jumala käski (2:10-11) ihmisten mennä katsomaan naapurikansojen jumalanpalvontaa. He olivat sentään lojaaleja jumalilleen vaikka palvoivatkin kuolleita patsaita!

Mitä tämä sitten kertoo minulle tänään? Itse asiassa olen miettinyt aihetta paljonkin graduni myötä, jossa mietin yksilökeskeisen kulttuurin vaikutuksia meidän seurakunnissamme. Meidän kulttuuriamme määrittää elämyksellisyys ja kaiken salliminen. Jokaisella on oma totuutensa ja kenenkään ei tarvitse noudattaa sääntöjä, koska jokin poikkeus koskee minua kuitenkin. Onko Jumalan sanoman totuus muuttunut näistä Jeremian ajanlaskun hetkistä. Enpä usko… Uusi Testamentti vahvistaa kuitenkin myös tämän saman Jeremialle annetun sanoman. Kulttuuri elää kyllä se on selvää ja onneksi niin tapahtuukin. Mutta onko siinä kulttuurissa kaikki hyvää jossa olemme niin vastaus on ei. Tuleeko meidän uskovien elää kulttuurimme mukaa? Vastaisinpa tähän että pidetään se mikä on hyvää ja pistetään sivuun se mikä ei ole raamatullista.

Miten me uskovat sitten käyttäydymme? Onko Jeremian sanoma ajankohtainen, pahoin pelkään että kyllä tämä sanoma on tarpeen. Ikävä kyllä on myönnettävä, että myös tässä ajassa muiden uskontojen kannattajat näyttävät olevan enemmän tosissaan kuin kristityt. Muiden uskontojen kannattajat ovat lojaalimpia omille jumalilleen kuin me ja antavat sen kuulua ja näkyä mielipiteistä välittämättä… Välillä tuntuu että meidän tehtävä on yrittää olla mahdollisimman hajuttomia ja mauttomia ettei vain kukaan loukkaannu. Jopa apulannan laulaja sanoi julkisuudessa jota kuinkin ajatuksen, että gospelin pitää palaa ja olla sellaista että jokainen sen tuntee. Miksi ihmeessä liekki on hiipunut hiilloksen tasolle.

Jeremian sanoma koskettanee meistä ihan jokaista jossain kohtaa, niin kuin Raamatun sanomalla tuppaa olemaan tapana.

Jeremia ja kiehuva pata 1:13

Siinäpä sitä ajatusta parin ensimmäisen luvun verran. Onhan noita lukuja tuossa kirjassa aikas monta, joten katsotaan jaanko näitä hajanaisia ajatuksia :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti