sunnuntai 30. elokuuta 2015

Good news! Ei syfilistä...

Keksin, että voin tulla koulun nettiin jotta saan kuviakin! En ihan tyhmä siis :D

Otetaanpa ensimmäisenä otsikko käsittelyyn ;)

Siispä... meidän piti saada työluvat vaikka palkkaa emme saakkaan, joten aloitimme prosessin. Onneksi meidän ei tarvinnut tehdä urakkaa yksin, koska olisin jättänyt kesken prosessin. Suomen työkkärihakemukset ja kela paprut on kuulkaa pientä täällä! 

Ensinnäkin meidän piti täyttää läjä papereita, saada kopiota sieltä sun täältä. Jerekin valokuvasi Suomessa meille todistuksia, jotta saimme kaikkea tarvittavaa paperia viranomaisille. Sen jälkeen piti allekirjoittaa pino paperia ja kuten arvata saattaa, meillä ei ole harmainta aavistustakaan mihin olemme nimiämme lämineet :) Paperia kertyi ainakin sentti per henkilö. Sitten piti mennä valokuvaan, koska Suomesta otetut oli liian suuria, ehdotin saksia... ei käynyt. Kuvat saatuamme täytyi katsoa toinenkin kerta, että olenko ihan takuulla kuvassa! Kuvaa oli nimittäin vaalennettu niin etten pahimpaankaan Suomen talviaikaan näytä sellaiselta valkonaamalta :) Meinasivat vissiin että pimensin kuvan...
Niin juu ja se hyvä uutinen. Meidän piti saada lääkärintodistus, että olemme terveitä. Marssimme lääkärin pakeille (kun viimein löysimme klinikan jonne lääkäri oli saapunut sinä päivänä) ja hän passitti meidät lähimpään labraan ottamaan syfilis testiä. On pakollinen työluvan saamiseksi. Eipä siinä mitään kuin sitten labraan, jossa oli erittäin taitava piikittäjä. Vartin odotuksen jälkeen hän istuskeli tiskinsä takana ja huusipa sitten kaiken kansan kuullen, että puhtaita ollaan. Mitäpä sitä kainostelemaan. 

Mutta joka tapauksessa lopputulos oli työluvat! Ja nyt odottelemme viisumeita. Se onkin sitten vissiin ihan kokonaan eri stoori. Ensimmäiseen virastoon vietiin jo sama sentin - kahden paksuinen nippu paperia ja jossain vaiheessa lähdemme johonkin parin sadan kilometrin päähän immigrant toimistolla käymään. 

Joten sitä odotellessa :)



Kävimme jossain puistoalueella missä oli tälläinen aidattu kala-allas.
 Ihan mieletön määrä kaloja ja niitä sai ruokkia. Hauskaa puuhaa, vaikkakin aika märkää.

Ja puistossa siis pääsi Evakin vähän leikkimään. Olemme olleet
kahdessa eri puistossa, jossa isot lasten leikkialueet. Lauantaina koululle tuli oma leikkipaikka lahjoituksena joltain ulkomaalaiselta. Toivottavasti joku päivä tämä nursery school saa myös oman! 

Kolmenkymmenen kilometrin päästä löytyi vesiputous.  Noin 9 vuotta sitten oli sadakautena tulvat tulleet ja tuhonneet koko alueen tappaen myös paljon kylän väkeä. Putous oli rakennettu uudelleen vaikkakin pienempänä.

Tulvan tuhot näkyivät edelleen. Portaiden alta oli maa kadonnut. 

Voitteko uskoa, mutta nämä kaksi ovat molemmat 3 v...!

Lasten luokkaretkellä Markokin pääsi kokeilemaan palloa, joka oli siis veden pinnalla.
Bond meininkiä siis. 

tiistai 18. elokuuta 2015

Viikon jälkeisiä mietteitä

Ei muuten enää tämäkään nainen palele...! Olen varmaan tännekin joskus maininnut, että kylmyys on asia jota vihaan. Joku lähettiveteraani sanoi meille, että jaa menette sinne hornankattilaan pilke silmäkulmassaan. Hymähdin, mutta enpä hymähdä enää :) Huikea ero Chiang Maihin ja paikalliset sanovat, että ihanaa kun nyt ei ole kuuma! Tjaa mitähän se sitten on, kun on kuuma...

Mitäpä meille kuuluu:

- kukko tykkää herätä 5:45 viimeistään korisemaan 

- olemme aloittaneet kieliopinnot paikallisten kanssa

- Eva aloitti koulun eilen ja voi olla, että opettaja parka haluaa vaihtaa työpaikkaa aika pian. Opettaja ei puhu oikein englantia, joten hänelle ei mennyt ymmärrykseen alussa ettei tyttöparka puhu englantia sen enempää kuin thaitakaan. Hän yritti ja yritti ja viimein epätoivoissaan sai selville, että jaa kyseessä ei välttämättä olekaan täysi imbesilli lapsi vaan vain ummikko. Samoin tämä thai kulttuuri on hieman erilaista tässä olemisessa. Thai lapset käyvät kiltisti nukkumaan ja toistavat sanoja lattialla istuen, kun taas Eva on ihan sitä mieltä että opettajaa olisi vähän kiva kiusata ja juoksuttaa ympäri luokkaa :) Ehkäpä löytävät yhteisen kielen tässä jossain välissä. Ja nopeasti Eva tuntuu oppivan; poimii sanoja sieltä täältä kaikista kielistä ja toistelee niitä sopivan paikan tullen. 

- tänään aloitimme työpaikoissamme

- sisiliskon kakkaa on aika pitkälti joka paikassa

- sammakko osaa istua seinällä, joten lienee spidersammakko

- hämähäkki tuli nähtyä ja se oli sairaan suuri

- paikalliset ovat ihania, ystävällisiä ja avuliaita

- kotia laitettu ja kiitos suomalaisen ystävämme saamme tänne myös ilmastoinnin pian, joka helpottaa  jaksamistamme paljon

- olemme maistaneet hedelmiä ja ruokia, upeita makuelämyksiä (jollei vedä keuhkoja täyteen chiliä) 

- vessapaperi on ohkasempaa kuin meidän servettimme 

- Marko pelaa jalkapalloa lasten kanssa varmaan sydärin uhalla hien valuessa norona

Eli meille kuuluu aika paljon ja tässä vain osa. Tuntuu, että olisimme olleet täällä jo iäsyyden, mutta silleen hyvällä tavalla :)

Arvaatkos mitä tässä tehdään? No tietenkin yritetään saada hikkaa pois! Marko oli niin epätoivoinen,
että minunkin parantamisehdotukset meni läpi :) Juoda siis kupin väärältä reunalta; muuten hyvä mutta meinasi
vetää vettä nenäänsä, eikä lopulta edes auttanut ;)



sunnuntai 2. elokuuta 2015

Lähtöjuhlaa



Tänään oli tunteikas päivä! Seurakuntamme järjesti meille kahdelle lähtijäperheelle lähtöjuhlan. Oli hienoa kokea rakkautta ja lämpöä niin monen ihmisen taholta <3

Kuvat kertokoot enemmän...




Ja sitten oli puheen vuoro...
Vallan vakavina seisomassa juhlan alkaessa

Eva keksi omaa tekemistä
äidin ja isän puhuessa
Tunteet vaihteli puheen aikana,
mutta selvittiin :)
Seurakunta siunasi meidät matkaan! 

Ja sitten päästiin itse asiaan eli emäntien loihtimaan kahvipöytään.
Eva vaihtoi perhettä ihan tyystin ja tässä sitä poseerataan rakkaan
tädin sylissä. Jere aikoinaan sanoi Evan ikäisenä, että mä en äiti enää
tarvi sua kun mulla on uusi äiti. Kirsi on siis kovin rakas. 

Eva ja Vera eli serkusten ruttaus

Veli ja sisko <3

Kiitos myös kongolaisille, jotka tulitte saattamaan
 meidät matkaan. Se merkitsi meille paljon!

Onko tämä sitä liian suuriin "saappaisiin" astumista?

Kauniit kukat muistuttavat vielä hetken aikaa meitä
 lämmöstä ja rakkaudesta mitä tänään saimme kokea.
Iso kiitos jokaiselle.