90 kananmunaa!

Marko kysyi tuossa muutama ilta sitten, että olenko onnellinen. Ennen kuin vastasin mitään (mikä tietysti virhe, koska Marko luuli etten ole onnellinen sen kanssa...) aloin miettiä mitä ihmettä tarkoitetaan kysymyksellä oletko onnellinen. Mikä on onnellisuuden mittari? Hyvä parisuhde, ihanat lapset, maksetut laskut, koti, ruoka...? Mutta, kun noita ongelmiakin on aina! Asunto myymättä, rahaa ei ylenmääräisesti, pelkoa vauvasta, talvi tulossa jne. näitähän löytyy, jos miettimään alkaa. Olenko siis onnellinen, jos on ongelmiakin? Vai onko se kenties kuin puntari, jonka mittari värähtää ongelmien ja onnellisuuden määrän mukaisesti.
Tämän pitkän ja hartaan pohdinnan jälkeen yritin vielä vastata Markolle, että kyllä mä olen onnellinen, mutta peli taisi olla jo pelattu siinä vaiheessa ;)

Tänään luin Raamattua, josta nousi sama onnellisuus teema esille. Psalmi 1 sanoo "Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin, ei astu syntisten teille, ei istu pilkkaajien parissa vaan löytää ilonsa Herran laista, tutkii sitä päivin ja öin." Englanninkielinen versio sanoo: "Siunattu on se mies..." Nämä kaksi ensimmäistä jaetta kertovat elämän arvojen lähteistä. Todellisesti onnellinen ihminen on se, joka elää Jumalan ohjeiden mukaisesti eikä niiden mukaan, jotka kieltävät Jumalan ohjeet. Todella onnellinen ihminen on sen takia, että Jumala osoittaa hänelle suosiotaan. Todella onnellinen ihminen mietiskelee Jumalan ohjeita öin ja päivin. Eikä se tarkoita nenä Raamatussa istumista 24h / 7!! vaan, että Jumalan sana on ohjenuorana elämässä.

No mitäpä sitten on se Jumalan osoittama suosio ihmiselle? Meille se oli eilen 90 kananmunaa ja 50 € rahaa :) Juuri eilen pohdimme, että voi kun olisi kananmunia leipomiseen ja hieman rahaa ylimääräisiin ostoksiin. Kaupastahan niitä toki saa, mutta meillepä tuotiin kotiovelle 90 kananmunaa suoraan tilalta ilmaiseksi ja raha tuli tilille. Jumala osoittaa meille huolenpitoaan ihmisten kautta. Emme elä nälässä emmekä puutteessa, mutta uskon Jumalan halunneen osoittaa, että Hänellä on varaa osoittaa suosiotaan käytännössäkin.

Jos Marko vielä joskus uskaltaa kysyä uudelleen olenko onnellinen voin vastata ilman taukoa, että kyllä olen. Se ei ole itse asiassa kiinni ulkonaisista tekijöistä. Se ei ole kiinni todellisuudessa siitä onko alla Mersu vai Lada. Se on kiinni siitä mikä on suhteeni Jumalaan. Kaikki mitä omistan voi kadota joku päivä, rakkaat ympärilläni voivat kuolla vaikka kuinka yrittäisin pitää heistä kiinni; usko Jeesukseen on ainoa asia mitä kukaan ihminen tai ulkopuolinen taho ei pysty poistamaan. Olen siis onnellinen :)

Pyörälläkö poljen vaiko raketilla meen...?

Vanha vanha lastenlaulu tuli tänä aamuna mieleeni:
Milläs minä pääsisin taivaaseen? Pyörälläkö vinhasti polkien, autollako ajan vaiko raketilla meen? Milläs minä pääsen taivaaseen? No syntini kun hylkään ja tunnustan silloin minä taivaan jo omistan, uskomalla Herraan Jeesukseen pääsen minä varmasti taivaaseen.

Helppoa siis kuin lastenleikki! Ollapa jälleen lapsi, jonka ajatusmaailma on yksinkertaista ja helppoa. Ei tarvitsisi vääntää ja kääntää ajatuksia niin että lopulta on itsekin sekaisin.

Tämä viikko on koulussa tutkittu aihetta, että onko Jeesus ollut edes olemassa ja kuinka vahva uskomme perusta loppujen lopuksi on. Voisi tietysti sanoa tässä vaiheessa, että tutkimuksemme on puolueellista, koska jo uskomme Jeesuksen olemassaoloon, mutta olemme tutkineet eri tieteellisten lähestymistapojen pohjalta mitä kriittiset tiedemiehet uskovat. Lopputulos on, että 99% kriittisesti kristinuskoa tutkineista tiedemiehistä ovat tulleet tulokseen, että Jeesus todellakin on historian henkilö. Ylösnousemuksen todenperäisyydestä päästään melkein samoihin lukuihin, hauta oli todellakin tyhjä. Toki voimme väittää, että opetuslapset varastivat Jeesuksen ruumiin, tai että Hän ei edes ikinä kuollut vaan pökertyi verenhukkaan ja pääsi pakenemaan hautaluolasta ilmestyen sen jälkeen opetuslapsille ylösnousseena. Nämä kumpikaan ei oikein ole vakuuttavia perusteluita, kuten opettajamme asian ilmaisi. Opetuslapset kokivat ilmeisesti yhtä lukuunottamatta marttyyrikuoleman. Olivat aika sekopäitä, että olivat valmiita kuolemaan mitä järkyttävimmän kuoleman valheen vuoksi. Tai olisivatko opetuslapset olleet niin tyhmiä, että jos Jeesus olisi saapunut, vertavuotavana nestehukasta hoippuen heidän luokseen, uskoneet että tässä on nyt ylösnoussut Jumalan poika. Aika hatarallapa olisi uskon perusta.

Nämä ovat kaukaisia tapahtumia, mutta otanpa esimerkin meidän ajastamme. Aasian suljetussa maassa missä kristinusko on edelleen tänä päivänä kiellettyä kokoontui uskovien ryhmä lukemaan yhtä ainoata Raamattua minkä olivat onnistuneet säilyttämään. Poliisit ovat saaneet porukan liikkeistä vihiä ja tekevät rynnäkön ryhmän tilaisuuteen. Poliisit antavat kaksi vaihtoehtoa; saat lähteä huoneesta elävänä, jos kuljet Raamatun ohitse ja sylkäiset sen päälle. Yksi toisensa jälkeen nousee ylös ja tottelevat poliisien käskyä. 17-vuotiaan tytön vuoro tulee, hän nostaa Raamatun, pyyhkii sen syljestä ja sanoo: Isä anna heille anteeksi he eivät tiedä mitä he tekevät. Tyttö ammutaan siihen paikkaan.
Maailmassa tapetaan Jeesukseen uskovia hieman alle 180 000 vuodessa uskonsa tähden. Aika hullua porukkaa, jos ottaa huomioon että uskomme perustuisi valheeseen. Pienet lapset ovat valmiita kuolemaan uskonsa vuoksi, ei siksi että heidät olisi aivopesty vaan siksi, että ovat itse kokeneet ja nähneet uskon todellisuuden.
Voimme yrittää tehdä Raamatun todellisuuden tyhjäksi tieteellisin menetelmin ja huomata, että se on silti ainoa kirja maailmassa jonka sanoma pitää.  Jumala ei kärsi meidän epäuskostamme vaan Hän suorastaan haastaa meidät kokeilemaan sanansa pitävyyttä. Jumalan maailmassa ei inflaatio iske!

Sanoma on yhtä helppoa siis tänäänkin: uskomalla Herraan Jeesukseen, pääset sinä varmasti taivaaseen.