Koti suoraan taivaasta :)

Ajattelin kertoa teille miten saimme tämän nykyisen "opiskelijaboximme". Kuullessamme, että pääsemme kouluun sisään (postilaatikosta kului varmasti saranat niiden viikkojen aikana, kun kirjettä odotimme), aloitimme tietenkin tutkimaan asumisvaihtoehtoja. Asuntojahan löytyi ja varsinkin varuskunnanalueelta. Hieman iski pelko, että mihin luukkuun sitä joudutaan, vaikkakin on kyse vain vuoden asumisesta.
Menin kuitenkin rukoukseen ja kannoin Isälle huoleni. Pyysin, että saisimme kuitenkin ihan kivan kodin. Rukouksen jälkeen kerroin Markolle, että me muuten muutetaan kartanoon, jossa hillitön piha, järvi vieressä ja vuokra olematon. Marko nauroi ja kehotti pitämään unelmista kiinni. Kävi kyllä mielessä itselläkin, että mistähän moisia kartanoita löytyisi.

Kahden viikon kuluttua tästä soitin Markolle töihin ja kerroin ettei ikinä arvaa mihin muutamme! Minulle tuli sähköpostiin ilmoitus vapaana olevasta kartanosta, pihalla, järvellä ja halvalla vuokralla! Kaupanpäälle sain syreeniaitani, jota olen aina halunnut ja saunan kiuaskin on sellainen jonka olimme omissa ajatuksissamme suunnitelleet Tuusulan asuntoon, mutta rahanpuutteen vuoksi jätimme hankkimatta. Saimme täydellisen kodin Taivaan Isän järkkäämänä :)

Ai niin piti muuten vähän kiusata Markoa ja kysyä kumman Jumala on suurempi ;D

Matka alkoi

Tänään on kolmas iltamme uudessa kodissa Keuruulla. Muutosta kerrakseen... Mistä kaikki sitten alkoi?

Olin 7-vuotias ja menossa nukkumaan, kun elämäni sai kokonaan uuden suunnan. Jeesus ilmestyi minulle kasvotusten ja koin olevani syntinen. Hänen läsnäolonsa oli täydellistä pyhyyttä, jonka läheisyydessä ei pystynyt olemaan. Jeesus kertoi, että Hänen kauttaa voin saada syntini anteeksi, jos vain haluaisin. Totta kai halusin! Keskustelimme vielä muutakin, mutta se mikä on johtanut tähän päivään, oli kutsu lähetystyöhön. Siitä päivästä alkaen olin matkalla Afrikkaan lähetystyöhön. Kannoin mustaa Magdalena nukkea mukanani kaikkialla ja rukoilin Afrikan lasten puolesta. Todettakoon, että Karijoella ei ollut aktiivisesti näkyvissä lähetystyöstä saatikka Afrikka, ainakaan niin, että olisi minut saavuttanut.
Teini-ikä meni kutsua kantaessa, mutta aikuisiän kynnyksellä petyin ihmisiin ja päätin jättää taakseni niin seurakunnan kuin lähetystyönkin. Se oli sitä paitsi aivan liian hankalaakin ja liian köyhää ja liian aivan kaikkea. Koin ja näin kaiken mitä maailmassa voi kokea, ikävä kyllä. Mutta onneksi Jumala on pitkämielinen ja kutsui uudelleen. Siinä hetkessä sanoin, että tässä on aivan kaikki ja jos vielä kelpaan työhön niin olen valmis.
Jumalan armo riittää ja kelpaan Hänelle, mutta välillä on hankalaa muistaa se itse. Menneisyys löytyy ja puhtain siivin ei elämästä selvinnyt. Toisaalta enpä enää katsele korkealta ja kovaa muita ihmisiä. Sädekehä on särkynyt aikoja sitten.
Viime syksynä aloitimme prosessin Raamattukouluun lähdöstä. Täydellisen järjetön idea, mutta nyt on rauha sisimmässä. Hyvistä yrittäjän tuloista opintotuelle, joka ei edes kata vuokraa, ei kuulosta kovinkaan houkuttelevalta. Mutta Pekka Simojoen laulunsanoin: "kyllä Jumala huolen pitää hulluistaan," menemme eteenpäin.
Tulevaisuus on täydellisen avoin, mutta mikäs seikkailu se sellainen on, jos kaiken tietää etukäteen :)